Hei taas tältä lumisesta Kainuusta! Meillä on nyt Puten kanssa ollut treenirintamalla kovin hiljaista viimeiset puoli vuotta, mutta nyt ollaan taas pikkuhiljaa pääsemässä takaisin ”vauhtiin”.
Putte kävi hengitystietutkimuksessa syyskuussa ja siellä selvisi, että sillä on todella pahoja hengitystieongelmia; oltiinhan me kaikki lähipiirissä, kasvattajaa myöden, tiedetty että ongelmia on, mutta ei osattu arvatakaan että ne näin pahoja olisivat. Leikkausaika saatiin lokakuun alkuun ja siihen asti otettiin yhtä rauhallisesti kuin ennenkin.
Leikkauspäivä tuli ja kaikki meni onneksi hyvin. Putelta poistettiin 4 cm (!!!) pehmyttä kitalakea ja avarrettiin sieraimia. 4 cm hengitystä vaikeuttavaa estettä tuon kokoiselle koiralle on ihan älyttömästi, eikä meistä oikein kukaan jaksanut ymmärtää, miten se on voinut olla oireilematta sen enempää. Positiivista oli se, että Puten henkitorvi on käytännössä ns. normaaleissa mitoissa, vaikka se onkin hieman mutkalla.
Toipumisaika meni hienosti, Putte ei tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä kuin kahtena iltana ja jo viikon häkkilevon jälkeen se oli pakko päästää sieltä pois Rohmu-dreeverin kaveriksi ja vain seurailla, että ne malttavat olla kohtuunätisti ja myös levätä. Reilu kaksi viikkoa leikkauksesta oli kontrollikäynti, jossa napsaistiin viimeiset tikit, jotka eivät olleet ehtineet sulaa, pois ja tähystettiin nielu vielä kerran.
Leikkauksen jälkeen Putte on ollut hiljainen. Vielä innostuessaan ja kovasti rasittuessaan se röhisee hieman, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen leikkausta. Lisäksi huomaan sen kykenevän hengittämään nenän kautta siitä, että se pitää kapulaa suussa useampia sekunteja, kun ennen se sylkäisi sen samantien pois. Josta saammekin aasinsillan sopivasti meidän tokoiluhommiin.
Kävimme treenaamassa viime viikolla noin tunnin verran. Otettiin ihan perusjuttuja ja paria sellaista, jota ei kovin montaa kertaa olla kokeiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, seuraamista ja ruutuunlähetystä sekä muutama kapulan pitäminen. Perusasentoa Putte tarjoaa älyttömän hyvin, lähes jatkuvasti ja sitä pitää jo välillä ihan toppuutella, että ei nyt. Luoksetulossa minun itseni täytyy muistaa, kummalla jalalla lähden liikkeelle, että koira tietää jäädä paikoilleen (seuraamisessa lähden vasemmalla, kun koira jää paikoilleen, minun pitää muistaa lähteä oikealla) ja seuraamisessa pitää vähitellen alkaa kasvattaa pituutta ja ottaa mukaan käännöksiä täyskäännökset mukaanluettuna. Ruutuunlähetys taas.. No, ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, että koira menee pitkältäkin matkalta ruutuun eri suunnista ja näin pois päin, mutta ihan vain siksi että siellä on niin sanottu namitargetti.
Nyt, kun Putte ei vieläkään osaa mennä maahan ilman apuja, ollaan otettu tuota ruutua ihan vaan sillä mielellä, että se oikea paikka löytyisi, ja kun namit on käyty syömässä voidaan tulla pois. Kunhan tuo maahanmeno saadaan kuntoon, niin sitten voidaan tehtävää jo vähän vaikeuttaakin. Tosin ruutu liikkeenä tulee vasta tokon avoimessa luokassa, joten meillä ei kiire sinänsä sitä ole opetella. Tykkään vaan ottaa myös noita ylempien luokkienkin liikkeitä aina silloin tällöin mukaan treenaamiseen, koska siitä saa vaihtelua ja on sitten helpompi lähteä niitä työstämään jos/kun tarvitsee.
Tosin en jotenkin jaksa uskoa, että meillä tarvitsee. Tavoitteena kun on saada se yksi tokon alokasluokan startti, tai miksei koulutustunnus TK1 eli kolme ykköstulosta alokasluokasta, mutta tuskinpa sen pidemmälle mennään muutoin kuin hömpöttelymielessä. Varsinkin, kun säännöt taas muuttuvat 1.1.2020. Seuraava kunnon intensiivinen tokotreeni meillä on Jenni Ojalan tokokoulutus 25.12., jota odotan innolla ja jota ennen meidän oikeasti TÄYTYY treenata.
Tämä kirjoitus on kuitenkin hyvä päättää onnistumiseen, kuten kaikki muukin koira-asioissa. Tässä Facebook-ryhmässä heti ensimmäisenä kolme videopätkää, kun treenataan Puten kanssa marraskuun alussa ensimmäistä kertaa hengitystieoperaation jälkeen.
https://www.facebook.com/groups/2342897989267234/
ENGLANNINBULLDOGGI 