Mr Patukka: Juhannus

Nytte on Juhannus, se on kaksjalakasille hirmusen ilosta aikoo. Meiksu on nyt viettänä Juhannusta kaapuntissa, ku kodinhoitajat päätti, että nytte ei mennä sitte yhtään mihinkää ja ollaan iha vaa kotosalla. Oon kuitennii käänynnä rantsulla, nuuhkimassa kaaniita kukkasia, herkutellunna ja kahtona, ku ilolientä naattinu setämies halus piästä poliisisetien kyytiin ajelulle. Melekosen jännee!

Juhannuksena moni lähtöö mökille (tahi sitte sinne vestareille, mutta siitä ei nytte enempee). Kaappaan menneevät ruuhkaan välttämiseksi kaikki yhtäaikoo ja hikkoileevat ja jupiseevat siellä kaapassa sitte, ku ompi kaaheet jonot, ahasta ja kiirekkin vielä. Sitte lähtöövät ajelemmaan kohti mökkiä ja tietennii ruuhkan välttämiseksi kaikki yhtäaikoo. Aatot on pakattu niin tääteen, että kyyjissä olijat makkoovat sikiöasennossa ja suolsolmussa, jotta rilimakkarat ja ilojuomat varmasti mahtuu mukkaan. Siinä tulloo monelle matkan aikana vähintäänki skolioosi ja välilevytyrä, mutta ei se haittoo, ku ompi Juhannus. Kyllä oon monta kertoo kiitelly, että onneks olen bullrokki, ku kyllä kaksjalakasten elämä tuntuu välillä aika vaikeelta ja hassulta!

Mökillä ollessaan kaksjalakaset sitte syöpi, juopi, syöpi, juopi, syöpi, juopi, käävät saanassa, juoksoovat ilkosillaan pitkin maita ja mantuja, käävät uimassa, käävät taas saanassa, hakkaavat toisiaan risuilla selekään, saavat saanassa lämpöhalavauksen, juovat lissää, syövät vähä vielä päälle, makkoovat ulukona itikoitten kupattavana, juoksoovat taas ilkosillaan pitkin pusikoita ja sitten mennöövät nukkumaan mökkiin, pusikkoon tahi keskelle pihamaata. Onse kuulkaaten melekonen näky!

Tapoihin kuuluu myös polttoo risukasa. Sen oottaminen ja kahtominen saapi kaksjalakasten silimät kiilumaan. Risukassaan heitetään haisevaa litkua ja sitte kaksjalakaset sytyttääpi sen. Joskus tekköövät siinä samalla haaskoja tanssiliikkeitä. Risukasan liekkimeri kutkuttaapi kaksjalakasten pymppylöistä ja kulumakarvoja ja siinä samalla kaksjalakasten jalat vipattaa jokaseen ilimansuuntaan. Halluuvat vielä ussein sinkasta palavan risukasan ääreltä ja huutaavat samalla. Hassu leikki!

Juhannuksena tehhään myös taikoja! Esmes tytskylöiset saattaapi laittaa kukkapenkin tyynyn alle, ku sillon tuleva sulho näättäätyy unessa. Toinen mahollisuus on, että se ompi iha vaa enshoitaja, joka näättäätyy, ku tytskylöinen saapi pahimmoilleen kaaheen allerkisen reaktion niistä kukkaloisista. Toivotaan ettei kukkaan kukkasista allerkisoivvu, mutta tulpaha vaan mieleen tämmönenki mahollisuus!

Meiksu eijjoo tehnynnä juhannustaikoja, akkapuoleinen kodinhoitaja eijjoo raahanna kukkapenkkiä tyynyn alle eikä ukkopuoleinen kodinhoitaja ole kirmaillut ulukona ilikosillaan. Meiksu on tietennii ulukona kuleksina iha vaan luomuna, iliman rihmankierämää, mutta sehä on nytte iha ittestäänselvyys. Mutta hirmusen kiva Juhannus ollu kuitennii!

Naattikaa Juhannuksesta!

-Patukka-

Vesipeto Dina

Dina 9v 3kk, on rakastanut vettä aivan pikkupennusta lähtien. Ensimmäisen kerran järven rannalle päästyään, Dina meni empimättä veteen kahlailemaan, kauhoi vettä vimmatusti etutassuillaan ja työnsi päänsä matalaan rantaveteen sukeltaakseen pohjasta näkyviä pikkukiviä ja risuja. Ensimmäisenä kesänään, Dina puolestaan hyppi laiturilta pää edellä veteen. Ilmeisemmin se oli paljon hauskempaa ja näyttävämpää, kuin perinteinen jalat edellä hyppääminen. Nämä pellehypyt olivat yhden kesän hitti, eikä Dina sittemmin veteen ole muuta reittiä, kuin rantaa pitkin mennyt.

Olimme useaan otteeseen kuulleet ja lukeneet, etteivät bulldogit osaa uida tai ehkä pikemminkin, ne eivät yrityksestä huolimatta pysy pinnalla. Dina ei ole koskaan pelastusliivejä käyttänyt, emmekä ole kokeneet sellaisen hankintaa tarpeelliseksi. Dinan uintimatkat ja rantaanpääsyn olemme turvanneet sillä, että tämä on koko ajan kytkettynä. Yksi syy kytkettynä oloon on toki myös se, että uimapaikat sijaitsevat vilkkaasti liikennöityjen alueiden vieressä, eikä koiran pitäminen vapaana ole turvallista eikä luvallista. Ostimmekin joitakin vuosia sitten hevosten juoksutusliinan, joka mahdollistaa pidempien uintilenkkien teon ilman, että minun tarvitsee kastella jalkojani. Hätätapauksessa voin myös liinan avulla avustaa Dinan rantaan, mikäli tämän voimat sattuisivat ehtymään kesken uinnin. Turvallisuus ennen kaikkea!

Kuten kuvista näkyy, kepit ovat Dinan kestosuosikkeja. Niitä on kiva noutaa, retuuttaa ja repiä. Kotona on myös läjä erilaisia vesileluja, joita uintiretkille pyritään muistaa ottaa mukaan. Kepit ovat kuitenkin Dinan kestosuosikki ja neidin perinteisiin kuuluukin kantaa keppi jokaisen uimareissun päätteksi kotiovelle asti. Olemme usein naureskelleet, että kuinkahan usein Dinan uintiretkien aikaan, ihmiset tekevät ilmoituksia sukellusvenehavainnoista? Dina ja keppi on kuin brittiläinen sukellusvene periskooppeineen.

Onneksi on kesä ja Dina pääsee jälleen polskuttelemaan järveen. Kelistä riippuen, olen käyttänyt Dinaa uimassa jopa päivittäin. Uiminen on fyysisesti hyvin kuormittavaa, joten uintireissuilla ei olla, kuin maksimissaan n 20min. Dina luonnollisestikin on sitä mieltä, ettei 20 minuuttia ole tarpeeksi, mutta tässäkin kohtaa omistajan, eli minun, rooli on toimia ilonpilaajana ja raahata raajat levällään oleva Dina kotiin.

Nautinnollista ja uintirikasta kesää kaikille!

Vääpeli Vääkky

Vääkyn kuva: Jatta Hannila

No niin Vääkky, olet koko kansan virallinen rokkikoira. Miltäs se tuntuu? No mää oon vähä hämmentyny äänivyörystä. Tuli oikia JYTKYJEN JYTKY. 3000 ääntä.

Moni haluaa varmasti tietää, että mitkä ovat TOP3 rokkibiisiä, joita kuuntelet? Öö…titinalle, dingo ja ukkonooa. Sekä naitvissi-laulu-ja soitinyhtyeen jokkainen piisi, kansanrousiiksen kaikki kipaleet ja sitte paras volpiitin se lonesome raider ku siinä on musta hevonen niinku akalla.

Rokkikansan täytyy myös täyttää vatsansa, eli mikä on siis lempiruokasi? Kaikki jäätelöt pittää masun terveenä vestareilla, 2-4 ohutta ranskanpottua, sentin siivu kepappia, krillimakkarasta se pää vaan ja vettä mukitolokulla. Ja taskusa kuivanappuloita jokka turpoaa masusa ku oikeen hiukaa.

Kauniit rokkimimmit varmasti ovat huomanneet upean ulkomuotosi. Mitä vinkkejä antaisit toisille pojille, jotta he saisivat rokkimimmien huomion? En vihti sanua ku sitte ne typsyt ei huomais mua. Mutta jos on pakko kertua vinkit niin pemppu paliaana vaan kuleksii. Kaulaan voi vetästä niittipannan. Toki podattu keho voi vettää katseet puoleensa, niinku Puksulla oli. Mä oon vielä laihapyllystä mutta etupää alakanu muuttuun riskiksi juntikaksi.
Eli ootte niinku minä.

Kaikki eivät ole festareilla käynneet, eli kerrohan hyviä vinkkejä onnistuneeseen rokkifestarikäyntiin. Vestareilla pittää juua. Ihan sama mitä kunhan juo. Teltasa pitäs nukkua, olla vähillä vaatteilla, katella uusia ja taas uusia vaimo tai mies-ehokkaita. Mä meen varmaan akan kans naimisiin isona ku jokkainen pikkupoikahan aikoo mennä. Tai jos löytyy vestareilta joku surina-sussu niin otan sitte sen. Tai en. Tyttökavereita pittää olla monta yhtäaikaa. Rakkailu on ilonen asia. Yök! Muttei pussailla!

Mr Patukka: Kesä ja kaksjalakaset

Välillä pittää iskeä kankut parkkiin ja iha vaan tarkkailla ympäristöä, etennii tytskylöisiä

Kahtelin tuossa aamusella meiksun kalenteria, eli akkapuoleista kodinhoitajoo (se kyllä jupisoo ja narisoo aina, että mikä päevä ja mikä kuukaus, ku sillä tuntuu olevan aina jottain mitä pittäis tehä ja mihin pittäis männä) ja huomasin, että nyttenhän on kesäkuu eli KESÄ! Voi pojat, että kesä ossookin olla ihanata aikoo! Aarinko paistaa ja linnut laalaa tahi sitten ei, ku tämä kotomaan siätila ossoo olla melekonen. Aamusella sattaa vettä, räntee, lunta ja rakkeita ja sitte iltapäivällä ompi kaahee helle. Kuitennii kesä on kesä ja siitä pittää naattia.

Kesän koittaessa kaksjalakaset tytskyt kömpii sisätiloista ulos. Mekkojen ja hammeiden helemat lepattaa ja skandaalien pohjat kulluu puhki, ku viuhtoovat menemään pitkin kyliä. Kaksjalakaset poitsut on taasen iha ihmeissään, ku tytskylaumoja liikkuu joka puolella. Poitsuille tulloo kans keskittymishääriöitä, ku kahtelevat kieli ja kuola poskella kaaniita tytskylöisiä, jotka poitsujen ohi mennessään liikkuuvat silleen hidastetusti, heiluttavat hivuksiaan ja kaatavat vettä piällesä. Se on sitä lirttiä ja poitsuilla männöö piä iha pyörälle.

Kaksjalakasilla on kesäaikaan hirmunen hinku piästä rannalle. Siellä ne makkoo ku lahnat. Välillä kiäntyyvät ja jatkoovat makkoomista. Joskus kääpi semmottinen juttu, että jos kaksjalakanen ei muista kääntyä tarpeeks ussein tahi makkoopi liian pitkään aaringossa, nii kaksjalakasesta tulloo punanen! Ompaha aika hassua. Meiksun akkapuoleisen kodinhoitajan naama punottaa aika ussein, mutta se ei taijja johtua aaringosta kuitenkaan, vaa niistä kodinhoitajan käätöshäiriöistä. Jos kaksjalakaselle kääpi semmottinen vahinko, että muuttuupi punaseks, nii ei mittään hättee, ku jonnii ajan piästä kaksjalakanen luopi nahkasa eikä oo ennee punanen. Ennen nahan luontia kaksjalakaseen voipi läträtä vaikka tummelia ja kahtoo ettei se lähe ulos valosan aikaan.

Kesällä järjestettään kans hirmusen paljon vestareita ja kaksjalakasilla on kaaheen pakottava tarve semmottisiin osallistua. Siellä ne reisipailoo, pomppiivat mussiikin tahtiin, juoksoovat rinkiä, törmäilevät toisiinsa, öriseevät, hallaileevat, heiluttaavat hivuksiaan, nukkuuvat pusikossa, kahlaavat liejussa ja syövät makkaraperunoita. Vestareilla pittää kuulema nukkua telttaloisessa. Aamusella kaksjalakaset sitte herrää, ku telttaloinen on yön aikana saattana romahtaa tahi täättynä vesisatteesta. Sitte jos on ollunna huolimaton ja jättänä telttaloisen oven ees pikkasen aaki, nii telttaloinen on täännä itikoita. Ne on sitte yön aikana kupanna kaksjalakasista kaikki veret ja kaksjalakaset on herättyään iha riutuneita ja täännä paakamia. Niihin paakaamiin voi kans läträtä vaikka sitä tummelia.

Meiksu on sitä mieltä, että kessään kuuluu lenkkeily kaaniissa (tahi satteessa) säässä, järvessä kahlaaminen (tärkeintä on ettei palleroiset kastu!), kaaniit tytskylöiset ja jiätelö. Pittää taas muistoo, että jos syöpi jiätelöä, nii ei saa syyvä liian paljon, ku muute tulloo ilimalaivoja ja massu männöö pipiks.

Muistakee naattia, se on kesä nytte!

-Patukka-

Mr Patukka: Bullrokkien omistusoikeus

Nämä säännöt ois hyvä näkyvä jokkaisen bullrokkiperheen kotona iha vaa varmuuven vuoksi!

1 Jos pidän siitä, nii se on minun (näin se vaan mennöö)

2. Jos mulla on jottain suussa, nii se on minun (mänölö plänikin kenkät, pleisteissönin ohjain, kaakosiädin, uuvet aarinkolasit: kaikki minun)

3. Jos mulla oli se hetki sitte, nii se on minun (ei pijä mennä siis sorkkimaan niitä omine lupineen)

4. Jos mää voin ottaa sen sulta, nii se on minun (ei pijä olla liian omistushalunen ja silleen)

5. Jos se näättää minun ommaisuudelta, nii se on minun (Nih!)

6. Jos näin sen ensin, nii se on minun (elämä on)

7. Jos sinulla on jottain ja lasket sen käjestäs, nii se on minun (hirmukiva, ku teit täätetyn leivän: hyvältä maistuupi)

8. Jos järsin jottain ja siitä irtoaa palasia, nii ne on minun (vois harkita sitä reklaamatiota, ku silläviisiin palasia irtoopi)

9. Jos se oli joskus sinun, nii yritäppä piästä asian yli, nimittäin se on nytten minun (ei aata kiukutella ja päkättää)

10. Jos se on rikki, saat pitää sen. Tee myös reklamaatio, koska kysseessä on ollunna ittekseen räjähtävä juttu.

Mr Patukka; Räjähtävät asiat kodeissamme

Kyllä mää mieleni niin pahotan, ku lelu räjähtää iha ittekseen!

Mää mainihinki jo aijjemmin ittekseen räjähtelevistä leluloisista. Ei oo kuulkaaten mikkään naarun asia se! Ittekseen räjähtelevistä leluloisista seuroo bullrokille kaaheita raamoja ja turhia syytöksiä. Ette kuule tiijäkkään kuinka ussein meiksukin on chillaillu kaikessa raahassa, pohtinu syntyjä syviä ja sitten: KABOOOOOOOOOOOM! Kaahee pamahus ja leluloisen kappaleita pitkin poikin lattioita ja iha joskus kattookin myöten. Siinä kohtoo on meiksun syrän pamppaillu tuhatta ja sattoo ja ruajatki jääkistynä kaahusta. Siihe syrämen jytkytykseen pittäis suaha siinä kohtoo nitro tahi kakskii! Mutta tiijättekö mikä on iha kaaheinta? Istut lattialla ruajat jääkkänä ja sielu raamojen runtelemana, nii sitte kodinhoitaja saapuu päkättäen ja nuama punottaen paikalle. Ei, kodinhoitaja ei anna suuppoja, hallaile, huolehi ja lohuta, vuan papattaapi siihen malliin, että sylki lentee suusta silläviisiin, että ihan näkköö haittoo. Kehtoopi esittää iha vakavissaan semmosia syytöksiä, että leluloisen räjähys ois meiksun vika?! Mitä ihmettä, meiksun vika muka? Ihan pikkasen jos joskus leluloista suupotan, pompotan, viskon, hallaan ja semmottista, nii miten se leluloisen räjähys vois muka olla meiksun vika? Kysympähä vuan. Kodinhoitajat voittakii nytte asiata pohtia ja miettiä iha uuvemman kerran.

Nytte on käynny semmottinen juttu, että tietooni on kantaatuna tietoa usseista tappauksista, joissa on tapahtuna itekseen räjähtäminen. Yhessä kojissa viaton bullrokki on leppäilly sen aikoo, ku kodinhoitajat ompi olleet töissä. Iha ykskaks on sänky räjähtäny ittekseen! Toisessa paikassa bullrokki on puolestaan pötkötellynnä lattialla, ku ilimeinen rakennusvirhe on aiheuttanu seinän, oven karmien ja lattialistojen räjähtämisen ittekseen! Erräässä kojissa bullrokki on naattina ihanasta vappaapäevästä, ku ruokapöytä, tuolit, olokkarinpöytä, teevee-taso ja matto on räjähtäny iha ittekseen! Ompaha käynynnä semmonenkii juttu, että bullrokki ompi istuna aatossa kaikessa raahassa ja oottana kodinhoitajoo. Eijjoo menny ku hetki ja taas kaahee pammaus ja aaton penkkilöiset, vaihekeppi ja jokunen muukin hilavitkutin on räjähtänä iha ittekseen! Eikö ookki iha kaaheeta? Aatelkaapaa nytte, miten monta raamatisoitunutta bullrokkia mualimasta löytyykään, ku tämmösiä kaaheuksia piäsee tapahtumaan ja vieläpä melekosen ussein!

Ois iha hirmusen tärkeetä, että kodinhoitajat (oli niillä sitte käätöshäiriöitä tahi ei) ymmärtäis, että myö bullrokit ollaan vaan iha viattomia uhreja. Ollaan kuulkaateen viärässä paikassa viärään aikaan ja kärsimys siitä on melekonen. Kodinhoitajien pittäis heti ymmärtää, että nytte on ollunna kysseessä viallinen tuote ja olla onnellisia siitä, että räjähystilanteessa oma rakas bullrokki on selvinnä iliman vyysisiä vammoja. Henkisiä vammojahan tuommottisista tilanteista tulloo ja nekkii pittää kodinhoitajien osata huomioida ja ottoo vakavasti kans.

Kunnes kodinhoitajat tajuaa asian todellisen laidan, pittää meijjän bullrokkien olla tilanteen herroja. Täätyy siis kirjottoo pallautetta ainaskii niile leluvirmoille, joittenka leluloinen on kaikessa vijallisuudessaan räjähtänä ittekseen. Meiksulta onkii lähössä pallautetta ainaskii Mr Tokmannille, Kongin setälle tahi tätille ja…no hirmusen monneen paikkaan kuitennii!

” Iha vaa tässä kuule istuskelin, ku kuulu kaahee pammaus ja se vaan räjähti. Iha ittekseen”

-Patukka-