Mr Patukka: Kaksjalakasten Wappu

Kaksjalakasilla on hirmunen hinku levitellä Wappuna tommottista värillistä paperinauhoo iha joka paikkaan. Meijjän nelijalakasten pittää valvoa tarkkaan, etteivät sentään sitä suuhusa laita!

Se on kuulkaaten taas aika juhulia wappuva. Melekosen moni kaksjalakanen oottaa sitä kiel poskella. Wappuaattona lähtöövät töistä sellasella vauhilla, että iänivallit rikkoontuvat, ovista irtoo karmit ja jos oviaakoilla on ruuhkoo, niin pruukkoovat sitte poistumaan vaikka ikkunan kaatta. Tämmöttistä ainaskii kylillä puhuvat!

Meille bullrokeille ja nelijalakasille ylleesäkkii wappu ompi mahollisuus saaha vähä herkkuloisia. Kaksjalakaset märsyää munkkiloisia ja juovat juomoo, jossa killuu jäniksenpapanoita. Sitä papanajuomoo en kyllä halluu tahi voi kellekkään suositella, mutta munkkiloista voipi aina vähä maistoo. Täätyy kuitennii muistoo, että liikoo jos munkkiloisia syöpi, nii sitte voipi tulla selluloosoo! Muistakee, että selluloosavaara vaanii monen herkkuloisen takana ja on tärkeetä malttaa herkutella kohtuuvella ja jos pikkasen tulloo maisteltua herkkuloisia liikoo, nii sitte ompi hyvä lähtee tekemään napakan tehokas pakarareeni.

Palataampa nytte niihi kaksjalakasiin eli esmes meijjän kodinhoitajiin. Wappuaattona kodinhoitajat on ylleesä hirmusen ilosia. Ukkopuoliset kodinhoitajat laittaavat hivuksiin oivariinia, trimmoovat trimmerillä partasa ja läträävät Hyygö Bössin hajustimilla. Laittaavat piällesä sortsiloiset, urheilusukat, remmisandaalit ja jonku kivan värikkään paijjan.
Akkapuoleiset kodinhoitajat kihartelloo hivuksiaan ja suihkuttelleevat niihi monta pulloo tärpättiä. Ei nimittäin parane siinä kohtoo tehä siinä lähellä tulta, ku suattaa talo räjähtee ilimaan! Seuraavaks punnaavat huulesa ja laittaavat maskaroo räpsyripsiinsä. Joku tytskylöinen suattaapi kuulkaaten liimata jokusen irtokarvan ripsiesä jatkeeks. Ilimeisesti niillä lisäkarvoilla ompi viilentävä vaikutus tahi jottain semmottista? Peilin eessä tytskylöiset sitte keikistellöövät, laittaavat huulet mutrulle ja ottaavat selhvieitä ittestään. Hajusteeks pistäävät esmes Kuzzia, Toltse Kappanaa tahi Tsänel vitosta.

Illan koittaessa kodinhoitajat sitte pruukkaa lähtä kylille. Istuuvat räntäsatteessa piknikillä pusikossa, pitävät torikokkouksia torilla tahi männöövät kapakkiloisiin. Siellä sitte tekköövät hyljetanssia, pikkasen lirttaileevat, naattivat ilojuomoo ja ovat iha kaaheen ilosia ja onnellisia. Jotkut sitte illan mittaa vähä itkeskellöövät, huutaavat piä punasena, naaraavat ja sitte taas itkeskellöövät lissee. Mää oonkin monta kertoo sanona, että kodinhoitajilla essiintyy melekosen paljon mielialavaihteluja ja käätöshäiriöitä. Kapakkiloisissa käätöshäiriöitä essiinty ylleesä tavallista enempi ja sen taatta siellä onkii vahtimassa semmottisia setämiehiä, jotka laittaavat tarpeen vaatiessa käätöshäiriöisen kodinhoitajan suolsolomuun.

Illan mittoo wappuwa juhliville kodinhoitajille isköö sitte väsy. Se väsyn iskeminen tietee meille nelijalakasille vaan hyvvee. Ku kodinhoitajalle isköö väsy, niille tulloo ylleesä samalla iha kaahee näläkä. Siihen näläkään ei mittään sallaattia tahi protskujuomoo haluta, vaa kodinhoitajat suuntaavat esmes rilleille tahi pitsapaikkaan. Voe pojat, ku ne tulloo kottiin ja mukana ompi makkaraperunat, kepappia, pitsaa, hampurilaisia…vaikka mitä ihanata! Aika paljon sitä ruokoo saattaapi olla kodinhoitajan rinnuksilla, suupielissä ja otassa kans. Kaaheen väsymyksen ja nälän runtelema kodinhoitaja ompi heikossa mielentilassa ja sillon on nelijalakasten aika iskeä ja saapua paikalle. Tiivis tuijjotus ja katse kohti kodinhoitajaa. Jokasen käjen liikeen tarkka seuraaminen ompi tärkeetä, ku kodinhoitaja mättääpi ruokoo suuhusa. Välliin on myöskii tärkeetä maiskuttaa huulia ja vähä röyhtästä kans. Kodinhoitajam ottaessa katsekontaktin kannattaapi vähä räpytellä ripsiä ja varmistaa, että suupilestä roikkuu ainaskii semmottinen 30 metrinen kuolalimppilöinen. Ei kuulkaateen mäne ku hetki ja kodinhoitaja jakkaa evväänsä nelijalakasen kanssa. Voe miten ihanaa onkaan naattia rilliruokoo!

Seuraava uamu onnii sitte aika jännä. Varmaan joskus iltapäevällä alakaa kodinhoitajan makkuukammiosta kuulua ähinätä, puhinata, puuskutusta ja jupinata. Ensimmäinen ajatus kodinhoitajat nähessään suattaapi olla mualimanloppu tahi tsompien vallankummous. Ei mittään hättee, iha se vaan on tuttu kodinhoitaja. Nuama on vaan vähä harmahtava ja kodinhoitaja vapisoo ja örisöö tavallista enemmän kävellessään. Kävely ompi ussein semmottista laahustamista ja välillä kodinhoitaja nojjaileepi seinään ja puuskuttaapi samalla. Hokkee monesti siinä laahustaessaan, että ei ennee ikinä, ei ennee ikinä. Kodinhoitaja pruukkaa myös tuoksahtaa melekosen tunkkaselta, mutta sekkii on iha normaalia eikä vaaji toimenpitteitä. Toki kodinhoitajaan voipi suihkauttaa vähäse vaikka sitä Toltse Kappanaa tahi ilimanraikastinta. Hätätappauksessa pitänee jättää wunterpaami tahi kaks roikkumaan kodinhoitajan korvanlehestä. Kodinhoitajat eivät päivän aekana kyllä ihmeemmin mihinkään liiku vaan makkoovat makkuukammiossaan. Jos kodinhoitajan haju ei liikoo härihe, nii nelijalakasella on hirmusen hyvä tillaisuus männä nukkumaan kodinhoitajan viereen. Ompi sitte semmone yhteinen lepopäevä! Ja onha se semmottinen juttu, ettei kodinhoitajat vuan pärjee iliman meijjän nelijalakasten seuroo. Vai oottako eri mieltä?

…Kaikille ihanata Wappuwa ja muistakee herkutella, silleen kohtuuvella tietennii! Ja varokaa sitä papanajuomoo!…

-Patukka-

Mr Patukka: Kodinhoitajan kävelytystä Mikkelissä

Tästäkin jo vuos aikoo, mutta pittääpä silti kertoa, ku nuo kodinhoitajien kotkotukset ja keksinnöt on välillä iha hirmusen omituisia!

Yhtenä laavantaina kodinhoitaja ähis ja puhis tavallisseen tappaansa. Oli se ehken pikkasen tavallista takakirreempi, nii heti arvasin, että nytte on taas jottain menneillään. Hikkeekin kodinhoitaja valutti ja arvelisin, että verenpainekkii oli koholla, ku verisuoni pullotti keskellä ohtoo silleen hassusti. Tommonen kodinhoitajien hikkoilu, otassa pullottava verisuoni ja punottava nuama on aina merkki jostain erikoisemmasta tahi sitte siitä, että kodinhoitaja ompi vihanen. Kodinhoitajilla kyllä ompi omituinen taipumus vettää paarma suuttimen eli suuttua. Ompi varmaan joku kodinhoitajien iha oma ominaisuus?

Kodinhoitaja oli valuttanu hikkee ainaskii litran, ku se huikkas meiksulle, että nyt männään ja äkkiä! Mää olin iha huulpyöreenä, mutta lähin mukisematta kodinhoitajan mukkaan. Eihän sitä nyt uskalla piästää mihinkään yksin! Ulukona ootti sitte meiksun ja kodinhoitajan tuttu. Istu aatossa ja polki kaasua sen merkiks, että nytte männään. Hyvä etten liimaantuna aaton takalassiin ku lähettiin parkkipaikalta! Hiekka vaan pöllys ja turpo ujels, ku lähettiin lintassa parkkipaikalta. Siinä kohtoo tiesin, että nytte on iha oikeesti jottain hirmusen tärkeetä menneillään ja tosi kysseessä! Vielä ku hajettiin meiksun tytsky-ystävä Nelli kyytiin, niin se vahvisti meiksun eppäilykset! Kodinhoitajalla ja meijjän kuskina olleella tutulla oli kaaheen vakavat ilimeet koko matkan ajan. Kahtelivat kelloo ja päivittelivät. Vauhti oli sitä luokkoo, että meiksu oli liimaantuna kiinni häkin seinään ja ainaski 100G:n voimat jylläs valtoimennaan.

Kyllä kuulkaaten huokasin syvvään, ku aato lopulta pysähty. Takaluukku aakes ja kodinhoitaja päästi meiksut häkistä. Ihan oli pakko suupottaa tukevaa ja turvallista maata tassujeni alla!
Kodinhoitaja juoksutti meiksut tien varteen ja hoputti, että teeppähä nyt tarpees, ku pittäis jo olla menossa. Hyvä ku ees kerkesin koipee nostoo, nii kodinhoitaja lähti jo sinkoomaan sisälle johonki omituiseen halliin. Piästiin sisälle, nii lykkäs meiksun hihnan yhen toisen tutun kätteen ja sinkos itte helepotushuoneeseen. Siinä kohtoo kummastelin, jotta tämänkö taatta tultiin niin kaaheeta haipakkata?

Kodinhoitaja palas helepotushuoneessa oikein raakeen ja levollisen näkösenä. Rupesin vasta siinä kohtoo kahtelemmaan ympärilleni. Monta omituista immeistä, joista yks oli hiplailemassa meiksun tytsky-ystävä Nelliä. Arvelin näkeväni viärin, ku näytti siltä iha ku omituinen setämies ois tunkena mittanauhoo Nellin nennään! Empä sitten kerennä jäähä sen tarkemmin kahtomaan mitä kummaa siellä oikeesti tapahtuu, ku kodinhoitaja talutti meiksut sivummalle. Ei mennynnä montaa minnuuttia, ku se omituinen setämies tulikin meiksun luokse. Jutteli mukavia, lässytti kans. Laitto meiksun kylykeen jonku pikkulaatasen josta mäni johto setämiehen korviin. Piti iha kahtoo setämiestä uuvemman kerran, jotta onkohan sillä kaikki kunnossa, ku on liimanna luutuuthi-kuulokkeet laataseen. Iha hyvinvoivalta se kyllä näätti, joten en kehanna puuttua tilanteeseen millään tappaa. Enkä mää nyt viärin nähnynnä, sillä kohta setämies alako tunkea mittanauhaa meiksunkin nennään! Hirmusen noppeesti sen teki, kun en kerennä tekemään ees ninjapotkua, ku jo nappas mittanauhan pois ja kirjotti jottain johonki paperiin. Setämies kehu meiksua ja pyys kodinhoitajaa ottamaan meiksusta vähä tukevamman otteen. Aattelin, jotta ompa ihana setämies, ku käskee kodinhoitajaa hallailemmaan meiksua. Mutta olipaha setämiehellä vähä muut asiat mielessä. Meiksun silimät pyörähti 3900 astetta, ku tajusin, että setämies roplaa meiksun pymppyreikee!!! Kyllä! Sillä oli ollunna metrinen halako jossain piilossa, enkä osanna yhtään olla varuillani. Empä ollunna vielä kerennä toipua järkytyksestä, ku setämies otti piippaavan metrisen halon pois, kahto siitä jottain ja kirjotti tuas paperiin jottain. Olin iha tyrmistynä ja raamatisoitunut. Kodinhoitaja yritti lohutella meiksua, suupotteli ja sano, että ossaankin olla iha maailman uppein ja kiltein. Pikkasen tuli parempi olo ja raamatkin väheni. Omituista setämiestä kyllä piti vähä mulukasta.

Omituinen setämies sano sitten, että nytte voitte alottoo. Kahtelin huulpyöreenä, että mitä voijjaan alottoo? Kodinhoitaja talutti meiksut semmottiselle leikkinurmikolle ja kohta joku huus, että AIKA! Kodinhoitaja läks tikkaamaan etteenpäin iha ku singerin-ompelukone. Meiksu tietennii jolkotteli kodinhoitajan vierellä. Hirmusen kiva juttuhan tämän on pakko olla, ku piäsee reenoomaan. Pikkasen kyllä kummastutti, ku käveltiin hirmusen lyhyt matka ja sitte kiännyttiin jo takas. Käveltiin tuas hirmusen lyhyt matka ja kiännyttiin takas. Huolestuin kodinhoitajan voinnista. Olkohan sillä joku ameeba iskenä, ku ei osannakkaan jatkaa etteenpäin vuan kiäntyili aina lyhyen matkan jäläkeen? Sitte huomasin, että siinä sivummalla oli Nelli meijjän tutun kanssa. Ne meni ihan samalla tappoo, ku meijjän kodinhoitaja. Hetken kävi mielessä, jotta nytte on jostain tarttuvasta ameebasta kyse, ku meijjän tuttukii on samalla tappaa sekasin meiksun kodinhoitajan kanssa. Kahtelin kodinhoitajaa ja tein pari pomppua. Kodinhoitaja alako päkättää ja sen nuama punehtu. Tein muutaman uuven pompun ja nääkkäsin samalla kodinhoitajaa ahterista. Tuas alako päkätys, nuama punehtu ja kodinhoitajan suusta piäs semmottisia sanoja joita en kehtoo ees tähän kirjottoo. Tiesin että ei kodinhoitajalla mittään ameebaa ole, iha terve se on (ainaskii melekeen terve).

Meiksulla alako jo tulla huono olo siitä kiäntyilystä ja oikein tympeetäkin semmottinen vatkaaminen oli. Oltiin kävelty varmaan monta tuntia, ku joku huus, että aika. Kodinhoitaja talutti meiksut sivumpaan ja omituinen setämies saapui paikalle ja käjessään sillä oli taas se metrinen halako! Olin iha epäuskoinen ja suunnittelin hyppypotkua, mutta kodinhoitaja kuiskuttuli kaaniita asioita meiksun korvaan, niin jähmetyin kuuntelemaan niitä, enkä kerennä tuaskaan tekemään mittään, ku metrinen halako jo kerkes iskemään. Katse lasittuneena kuuntelin, ku halako alako piippaamaan ja setämies tarkasti siitä jottain, jotka kirjotti taas kerran paperiin. Setämies totes kodinhoitajalle, että ei ne noussunna ja menkee tuonne sivumpaan oottamaan se 15 minnuuttia. Siirryttiin kodinhoitajan kanssa vähä sivumpaan ja kodinhoitaja käski meiksua rauhottummaan. Eipä siinä nytte joutana mittään rauhottummaan, ku piti tarkkailla setämiehen liikkeitä. Sen verran liukasliikkeinen setämies! Ja ihan hyvä, että jäin tarkkailemmaan setämiehen liikkeitä, ku hetken piästähän se liihottikin paikalle. Oli tuas laittana luutuuthit laataseen ja yritti piillotella metristä halakoa selkänsä takana. Olin ja päättänä, että ninjapotkun ja hyppypotkun avulla estän setämiehen yritykset käättää metristä halakoa, mutta kodinhoitaja osas tuas kuiskutella niin kaaniita asioita, että en pystynä tekemään muuta, ku seisomaan paikoillani ja kuuntelemmaan. Vaivuin melekeen koomaan siitä kaikesta kuiskuttelusta, niin en ees kuullu tahi huomanna, ku metrinen halako piippas ja setämies poistu paikalta. Havahuin siihen, ku setämies palas takas, anto kodinhoitajalla paperin ja sano, että testi on hyväksytty. Kodinhoitaja oli hirmusen ilonen. Meijjän tuttu tuli Nellin kanssa siihen ja tuumas, että joko lähetään takas kottiin.

Käveltiin Nellin kanssa kohti aatoa ja katottii molemmat tuakse, iha vaa varmuuven vuoks, ku oli se setämies melekosen omituinen tappaus ja ilimeisen kiintynyt siihe metriseen halakoon. Täätyy todeta, että ompaha Mikkelissä melekosen jännee väkkee! Ja aika hassua ,että meiksun piti käävä kävelyttämässä kodinhoitajaa siellä asti. Kodinhoitajat ompi aika hassuja ja pöljiä, eikö vuan?

-Patukka-

Metrinen halako= kuumemittari

Mr Patukka: Vessaharjalla ikenet ja hampaat mutkalle

Pitäkee suu tiukasti supussa, ku sinnekkii kodinhoitajat keksii tunkasta vaikka mitä kaaheuksia.

Työ ette kyllä tiijäkkään mitä kaikkee meiksulle on vuosien varrella sattuna, niin palataampa vieläkii ajassa taakse päin. Nytte meiksu kertoo omituisesta tapahtumasta muutaman vuoden takkoo.

Yhtenä päivänä postisetä toi hirmusen ison ja pahvisen kirjekuoren. Hetken aikoo piti iha katella, että onkohan kodinhoitaja iha vallan seonna lopullisesti, kun se melekeen hallaili sitä kirjekuorta ja tais iha vähän sitä silittöökkin. Työ kodinhoitajat ette oikein taijja ymmärtee, että myö bullrokit tarkkaillaan teijjän käätöstä iha koko ajan ja aika ussein teijjän käätös aiheuttaa suuria kysymyksiä ja hämmentäviä tuntemuksia kans. Mutta niin, palataampa takas asiaan, vaikka asiata oon kyllä koko ajan kertona.

Kirjekuoren sisältämä sallaisuus säily jonkun aikoo ja sitten koitti päivä, ku kodinhoitajat totes meiksulle, että mennäämpä käämään elläintohtorilla. Siinä kohtoo pyysin kodinhoitajia mittoomaan kuumeen itteltään, ku eihä meiksulla ollu mittään pipiä tahi vikkoo, jonka taatta ois pitänä elläintohtoriin lähtä.
Ihan varppina kuumehouruissaan lähtivät kuitennii meiksua yhtenä aamuna hilloomaan sinne elläintohtoriin ja ottivat vieläpä mukkaan sen kirjekuoren. Elläintohtoriin ku mennään, nii kuletaan sinne kävellen, niin saimpaha tehtyä siinä samalla pikkusen reenilöisen. Halusin, että pakarat on napakkana, ku elläintohtori näkköö meiksut, joten vetelin siinä matkan aikana vähä huarahyppyjä. Kodinhoitajatkii teki siellä meiksuloisen perässä jonniilaisia hyppyjä kans ja niitten suut kävi semmottista tahtia etten oikein ees saanunna selevee, että mittee höpöttävät.

Suavuttiin elläintohtoriin hyvällä aikoo ja piästiinki melkeempä heti elläintohtorin huoneeseen. Meinas kuulkaaten verisuoni katketa piästä, ku pullistelin elläintohtorille meiksun lihaksia, etennii niitä täräkän tirakoita pakaroita. Varmaan oli elläintohtorilla silimätulehus tahi jottain, ku se sivvuutti meiksut lähes tääsin ja oli vaan hirmusen kiinnostunut siitä kodinhoitajien mukana raahoomasta kirjekuoresta! Nii, kuvitelkaa nytte: meiksun pinkeet Balotellin-pakarat versus kirjekuori. Voittajanha pitäs olla melekosen selekee, eikö vuan (siis voittaja on siis meiksun pinkeet Balotellin-pakarat)? Mutta ei, se kirjekuori oli kodinhoitajien ja elläintohtorin mielestä jottain iha mahottoman korreeta ja ihanata! Olin taas iha järkyttynyt ja raamatisoitunut.

Aikasa kodinhoitajat ja elläintohtori pähkäilivät sen kirjekuoren kimpussa ja ottivat sitte sieltä sisältä jottain. Sitte elläintohtori kiänty ja alako jutella meiksulle, jotta pikkusella harjalla täti vähä kohta rapsuttaapi tuolta teitin suupista. Kyllä olin tuas iha liian hyväuskonen, nii ei menny ku muutama tsekuntti ja elläintohtori oli tempassu meiksun suun iha ammolleen ja kaivo jostain semmottisen vessaharjan ja alako hangata sillä meiksun ikeniä ja poskea! Olin iha varma, että kohta meiksulla ei oo ennee hampsuja eikä ikeniäkään, ku niin tarmokkaasti ja kaahella tahilla se elläintohtori sitä vessaharjoo meiksun suussa pyöritteli! Sitte mietin kaahuissani, että missähän pyttylöisissä sitä vessaharjoo onkaan käätetty ennen ku se pääty meiksun suuhun! Pijättelin siinä jo oksennusta ja laskeskelin kustannusarviota tekohampsuille. En iha kerennä tekemään sitä kustannusarviota, ku elläintohtori ottiikii vessaharjan meiksun suusta ja kehhui meiksua hirmusen kiltiksi ja ihanaksi. Antoi vielä taskusta pari herkkupallaa, tahi niin mää ainaskii toivon, että ne oli herkkupaloja eikä kikkareita siitä vessaharjasta.

Kaiken tuon kaaheuden jäläkeen en osanna olla ku vaan paikoillani. Kahtelin, kun elläintohtori kantoi sen vessaharjan takahuoneeseen ja lävväytti oven perässään kiinni. Siinä kohtoo kodinhoitajat kysyki sitte meiksulta, että lähettäiskö kottiin. Ja niin myö lähettiin ja meiksulla oli yhä kaikki hampsut tallessa ja ikenet kans. Illalla kyllä lainasin kodinhoitajan liisteri-suuvettä ja huuhtelin suuppini parriin otteeseen, iha vaan varmuuven vuoksi. Vieläki vähä mietityttää, että olkohan se meiksun suussa uitettu vessaharja uus vai käätetty?

-Patukka-

Vessaharja: näytteenottoharja poskisolunäytettä varten

Mr Patukka: Metrisen halon hyökkäys

Kodinhoitajien käättäätyessä eppäilyttävästi, on hyvä tarkkailla tilannetta

Tiijättekö kuule, kun nytten on palattava ajassa taaksepäin ja kerrottava mitä kaaheuksia silloin tapahtu!

Eleltiin alakuvuotta 2018, kun kodinhoitaja alkoi pähkäilemmään jottain. Yhtenä kaaniina päivänä se lähti kaapuntille ja tuli naama virneessä kottiin. Kodinhoitaja on muutennii vähä omituinen, niin en osanna vielä tuolloin eppäillä yhtään mittään ja mitä kaaheuksia tuliskaan tapahtummaan. Ois pitänä sillon jo tajuta, että se kodinhoitajan kaapuntilta kottiin raahooma pakettiloinen ei pijä mittään hyvvee sisällään. Sitten ku sen ymmärsin, niin oli jo iha liian myöhästä.

Erräänä iltana lähettiin lenkkilöiselle, iha niinku ylleensäkkii. Kodinhoitaja oli kovin tarmokkaalla ja tehokkaalla piällä, ku meiksun ei ees tarvinna ruahata sitä perässä! Kannusti vaa meiksua menemään noppeempaa ja noppeempaa. Olpaha iha hirmusen ihana lenkkilöinen. Pakarat vuan iski tulta ja kipinätä, ku niin kaaheen tehokkaalla tahilla edettiin. Kallaveestä suli jiätkii, ku meiksua seurannu tuli-ja kipinämeri vaa lenteli ympäriisä! Voe pojat, oli se kyllä melekonen reeni…

Lenkkilöisen jäläkeen mentiin kodinhoitajan kanssa kottiin, iha niinku aina ennenkii. Kodinhoitaja jäi etteiseen, ku meiksu mäni tankkoomaan vettä. Eipä ois pitänä selkäänsä kiäntee! Vesiryypyn jäläkeen kiännyin ja siinä se oli! Mää muistan ikkuisesti sen, kuinka kodinhoitajan silimät kiilu pimmeessä, suu oli kaaheessa virneessä ja käjessä sillä oli…se oli..sillä oli….METRINEN HALAKO! Jähmetyin kaahusta paikoilleni ja sillon kodinhoitaja iski. Yhessä silimänräppäyksessä kodinhoitaja olkii jo meiksun takana. Kaaheen lässytyksen säestämänä kodinhoitaja teki jottai ihan kaaheeta. Kodinhoitaja hoki koko ajan, että kaikki hyvin ja sitten se metrinen halako olikii meiksun pympyssä! Nii, voi kaaheeta! Mää en uskaltana liikkua tahi hengittöö. Tuntu siltä ihan ku aika ois pysähtynä. Lopulta se metrinen halako alko piippaamaan ja oli poissa. En vieläkään uskaltana liikkua. Rupesin kuitennii istumaan, iha vaan varmuuven vuoksi.

Pitkän aikoo vaan istuin ja vahtasin kodinhoitajan liikkeitä. Kodinhoitaja kävi usseeseen otteeseen kysymässä, että onko meiksulla kaikki kunnossa ja oonko vähä höpsö. Olin melekosen järkyttyny, ku kodinhoitaja ei tuntunu tajuavan yhtään mimmosen kaaheuden olin juuri kokena ja mimmosia raumoja siitä voisi meiksulle koittoo! Loppuillan pidin huolen siitä, etten kiäntänä selkääni kodinhoitajalle ja yölläkii varmistin, etten vahingossakaa nukkuna pymppy kodinhoitajaan päin.

-Patukka-

Metrinen halako= kuumemittari