HÖMPÖTTELYHAASTE nro. 3

Tietokoneen kamera ei jostain syystä suostunut ottamaan kuin sekunnin mittaisia videoita, eikä puhelimelle ollut paikkaa, joten tämä hömpöttelyhaasteen osio mennään sitten ihan vain kirjoittamalla (ja mahdollisesti Youtubesta löytyvällä demonstraatiovideolla). JATKOSSA HÖMPÖTTELYHAASTE PÄIVITTYY KERRAN VIIKOSSA.

Tämänkertaisena temppuna on kurre, eli niin sanottu oravaistunta. Tarkoitus siis on istua takatassujen varassa, kun etutassut ovat ilmassa. Tavoitteena siis on, että koira käyttää vartaloaan ja syviä lihaksiaan istumiseen.

Lähdetään nyt vaikka liikkeelle siitä, että koira katsoo ylöspäin palkkaa ja palkataan se siitä. Seuraavaksi odotetaan, että se nostaisi toisen tai molemmat tassunsa ylös, mutta jos näyttää että koira ei hoksaa tätä, sitä voi avittaa nostamalla pikkuisen etutassujen välistä ja palkkaamalla välittömästi siitä. Seuraavaksi sitten voidaan houkutella koiraa namin avulla nostamaan etutassut ilmaan ja palkataan se siitä. Ja istumisen kestoa kasvatellaan sitten pikkuhiljaa.

Ensi alkuun, kun tätä temppua harjoitellaan, tärkeää on se, että koiraa palkataan nopeasti ja heti, kun se tekee edes vähän sinne päin. Sitten, kun tietotaito on koiralla hallussa, voidaan vaatia sitä ”kunnollista tekemistä”.

Tässä demonstraatiovideo kurreistumisesta.

HÖMPÖTTELYHAASTE nro. 2

Tämä päivä onkin ollut yllättävän raskas ja kiireinen itselle, joten koirat ovat olleet päivän nauttimassa auringosta tarhassa (eli ovat mörnöttäneet koiratalossa, joka on tarhan yhteydessä).

Päädyinkin nyt jättämään isommat temputtelut välistä, ja pohtimaan sitä, miksi on hyvä myös rauhoittua. Rauhoittumista kuitenkin tarvitaan niin monessa asiassa, että se on hyvä opettelemalla opetella; koiralla kuin koiralla.

Rauhoittuminen voi tapahtua istuen tai maaten, kumpi on itselle ja koiralle luonnollisempi ja mukavampi tapa, ja kumpaa se tarjoaa mieluummin. Esimerkiksi meillä makaaminen ”käskyn alla” ei tule luonnostaan, vaan siinä ollaan koko ajan skarppina, mutta istuminen on sellainen asento, jota tarjotaan vähän väliä. Joten päädyin Puten kohdalla ottamaan odottelu- ja rauhoittumisasennoksi istumisen.

Siinä ei sen kummempia tarvitse tehdä, pyytää koiraa istumaan/makaamaan ja palkkailla sitä siihen asentoon ruoalla silloin kun sen mielentila on toivotunlainen, eli rauhallinen, eikä se ääntele turhia tai liiku paikoiltaan.

Alla Puten ja Rohmun taidonnäyte siitä, mitä on lähes täydellinen rentoutuminen. Vielä, kun tämän mielentilan saisi niille silloin, kun ollaan ihmisten ilmoilla. 😀

WIN_20200326_21_43_41_Pro

Voihan Korona

Nyt, kun Korona-pandemia on vallannut jo lähes koko Suomenkin, niin jokaisella meistä on aikaa hömpötellä koiriemme kanssa temppuja sun toisia.

Voisinkin itse ottaa tavoitteekseni julkaista huomisesta eteenpäin jotain pientä; HÖMPÖTTELYHAASTEen muodossa.

Eli tarkoitus on, että kuvaan teille videota jostakin tempusta, jota me opetellaan/joka me osataan, ja haastan teidätkin opettelemaan saman tempun. 🙂

Meidän edistymistämme tempussa, jos se ei jo hallussa ole, päivitän kyseisen temppupostauksen kommenteissa. Minulla onkin jo pari juttua mielessä, joita lähteä kokeilemaan Puten (ja miksei Rohmu-dreeverinkin) kanssa.

Hengittämisen sietämätön vaikeus ja tokotokotoko

Hei taas tältä lumisesta Kainuusta! Meillä on nyt Puten kanssa ollut treenirintamalla kovin hiljaista viimeiset puoli vuotta, mutta nyt ollaan taas pikkuhiljaa pääsemässä takaisin ”vauhtiin”.

Putte kävi hengitystietutkimuksessa syyskuussa ja siellä selvisi, että sillä on todella pahoja hengitystieongelmia; oltiinhan me kaikki lähipiirissä, kasvattajaa myöden, tiedetty että ongelmia on, mutta ei osattu arvatakaan että ne näin pahoja olisivat. Leikkausaika saatiin lokakuun alkuun ja siihen asti otettiin yhtä rauhallisesti kuin ennenkin.

Leikkauspäivä tuli ja kaikki meni onneksi hyvin. Putelta poistettiin 4 cm (!!!) pehmyttä kitalakea ja avarrettiin sieraimia. 4 cm hengitystä vaikeuttavaa estettä tuon kokoiselle koiralle on ihan älyttömästi, eikä meistä oikein kukaan jaksanut ymmärtää, miten se on voinut olla oireilematta sen enempää. Positiivista oli se, että Puten henkitorvi on käytännössä ns. normaaleissa mitoissa, vaikka se onkin hieman mutkalla.

Toipumisaika meni hienosti, Putte ei tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä kuin kahtena iltana ja jo viikon häkkilevon jälkeen se oli pakko päästää sieltä pois Rohmu-dreeverin kaveriksi ja vain seurailla, että ne malttavat olla kohtuunätisti ja myös levätä. Reilu kaksi viikkoa leikkauksesta oli kontrollikäynti, jossa napsaistiin viimeiset tikit, jotka eivät olleet ehtineet sulaa, pois ja tähystettiin nielu vielä kerran.

Leikkauksen jälkeen Putte on ollut hiljainen. Vielä innostuessaan ja kovasti rasittuessaan se röhisee hieman, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen leikkausta. Lisäksi huomaan sen kykenevän hengittämään nenän kautta siitä, että se pitää kapulaa suussa useampia sekunteja, kun ennen se sylkäisi sen samantien pois. Josta saammekin aasinsillan sopivasti meidän tokoiluhommiin.

Kävimme treenaamassa viime viikolla noin tunnin verran. Otettiin ihan perusjuttuja ja paria sellaista, jota ei kovin montaa kertaa olla kokeiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, seuraamista ja ruutuunlähetystä sekä muutama kapulan pitäminen. Perusasentoa Putte tarjoaa älyttömän hyvin, lähes jatkuvasti ja sitä pitää jo välillä ihan toppuutella, että ei nyt. Luoksetulossa minun itseni täytyy muistaa, kummalla jalalla lähden liikkeelle, että koira tietää jäädä paikoilleen (seuraamisessa lähden vasemmalla, kun koira jää paikoilleen, minun pitää muistaa lähteä oikealla) ja seuraamisessa pitää vähitellen alkaa kasvattaa pituutta ja ottaa mukaan käännöksiä täyskäännökset mukaanluettuna. Ruutuunlähetys taas.. No, ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, että koira menee pitkältäkin matkalta ruutuun eri suunnista ja näin pois päin, mutta ihan vain siksi että siellä on niin sanottu namitargetti.

Nyt, kun Putte ei vieläkään osaa mennä maahan ilman apuja, ollaan otettu tuota ruutua ihan vaan sillä mielellä, että se oikea paikka löytyisi, ja kun namit on käyty syömässä voidaan tulla pois. Kunhan tuo maahanmeno saadaan kuntoon, niin sitten voidaan tehtävää jo vähän vaikeuttaakin. Tosin ruutu liikkeenä tulee vasta tokon avoimessa luokassa, joten meillä ei kiire sinänsä sitä ole opetella. Tykkään vaan ottaa myös noita ylempien luokkienkin liikkeitä aina silloin tällöin mukaan treenaamiseen, koska siitä saa vaihtelua ja on sitten helpompi lähteä niitä työstämään jos/kun tarvitsee.

Tosin en jotenkin jaksa uskoa, että meillä tarvitsee. Tavoitteena kun on saada se yksi tokon alokasluokan startti, tai miksei koulutustunnus TK1 eli kolme ykköstulosta alokasluokasta, mutta tuskinpa sen pidemmälle mennään muutoin kuin hömpöttelymielessä. Varsinkin, kun säännöt taas muuttuvat 1.1.2020. Seuraava kunnon intensiivinen tokotreeni meillä on Jenni Ojalan tokokoulutus 25.12., jota odotan innolla ja jota ennen meidän oikeasti TÄYTYY treenata.

Tämä kirjoitus on kuitenkin hyvä päättää onnistumiseen, kuten kaikki muukin koira-asioissa. Tässä Facebook-ryhmässä heti ensimmäisenä kolme videopätkää, kun treenataan Puten kanssa marraskuun alussa ensimmäistä kertaa hengitystieoperaation jälkeen.

https://www.facebook.com/groups/2342897989267234/

 

Koiramaailman salaisuuksien etsiminen

kirjahylly

Miten voisi päästä koiramaailmaan sisään ja ymmärtääkin siitä jotain?

Sen ei tarvitse olla mitään hienostelua tai ammattilaisten johdolla opiskelua, vaan riittää itsestä lähtevä kiinnostus oppia ja ymmärtää (uutta). Toki se vaatii jonkin verran myös välineitä, mutta iso osa tapahtuu myös käytännössä; juurikin koirien kanssa.

Minun hyllyni näyttää tällä hetkellä kuvan kaltaiselta. Siitä puuttuu omia luettavia kirjoja, enkä ole kuvannut kirjastosta lainaamiani kirjoja lainkaan. Lisäksi on muistiinpanovälineitä, joista osa on pyhitetty treenipäiväkirjan pitoon.

Jos/kun sinulla on omia koiria, teet varmasti niiden kanssa asioita tietyllä tavalla. Kaikille koirille eivät toimi samat ”temput”, vaan ne pitää tehdä yksilönä. On kuitenkin joitain perusasioita, jotka yleensä käyvät koiralle kuin koiralle, jos se vain on niin sanotusti tervepäinen. Näitäkin asioita tehdessäsi olet päässyt jo koiramaailmaan sisään, et vain välttämättä tiedä niiden ammattilaisten kutsumia nimiä, mutta teet asioita varmasti samalla tapaa kuin moni ammattilainenkin.

Kuinka monelle esimerkiksi operantti ehdollistuminen sanoo jotain? Niin kutsutulle peruskoiranomistajalle ei välttämättä ilman Googlen apua tuo termi avaa yhtään mitään. Kuitenkin suurin osa koiran omistajista käyttää operanttia ehdollistumista jopa päivittäin. Perusperiaate nimittäin on, että koira oppisi ymmärtämään syy-seuraussuhteita (esimerkiksi: istun -> saan ruokaa) ja se uskaltaisi myös aktiivisesti kokeilla eri toimintoja. Toisaalta tässä käytetään myös niin sanottuja positiivisia ja negatiivisia rankaisuja; käytännössä mukana koulutuksessa kulkee aina negatiivinen rankaisu, jolloin vääriä yrityksiä seuraa se, että koira ei saa palkkiota (joka on sille ns. rangaistus, negatiivinen ei tässä tapauksessa tarkoita pahaa eikä positiivinen hyvää).

Operantista koulutuksesta voi lukea hyvän artikkelin esimerkiksi täältä, joka toivottavasti selventää asiaa paremmin kuin minun pelkkä lyhykäinen ”esittely”. Siellä kerrotaan tarkemmin positiivisesta ja negatiivisesta vahvisteesta sekä rankaisusta. Lisäksi Sporttirakin sivuilta löytyy myös muita hyviä artikkeleita, joita suosittelen lukemaan.

Mutta takaisin asiaan. Puten kanssa esimerkiksi ollaan tehty asioita tosi operantisti ja se myös tarjoaakin eri asioita hyvin mielellään. Esimerkiksi positiivista vahvistetta käytämme edelleen joka treeneissä, mutta monessa treenissä kulkee mukana myös negatiivinen rankaisu. Jonkin verran ollaan käytetty negatiivista vahvistetta, mutta käytännössä ei lainkaan positiivista rankaisua. Minulla on ollut myös koiria, joille on pitänyt käyttää positiivista rankaisua, mutta se on se kaikkein viimeisin keino; pyrin pitämään kaiken tekemisen kuitenkin mukavana ja mielekkäänä sekä itselleni että koiralle. Termit ”positiivinen vahviste & rankaisu” sekä ”negatiivinen vahviste & rankaisu” selitetään paremmin yllä mainitussa artikkelissa.

Jos nyt lähtisin suosittelemaan aluksi jotain lukemista, niin esimerkiksi Tuire Kaimio ja Turid Rugaas ovat sellaisia perusvarmoja tapauksia, joita lukemalla ei oikein voi mennä pieleen. Myös Tommy Wiren kuuluu tähän kastiin. Äkkiseltään ajateltuna sopivaksi kesälukemiseksi mieleen tulee Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen, Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa sekä Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit. Tokopuolelle keskittyviä kirjoja, joita itse olen lueskellut paljonkin näiden muiden ohella, on muun muassa Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi sekä Kenth & Nina Svartbergin Tavoitteena täysi 10.

Itse käyn mahdollisuuksien mukaan myös luennoilla ja kursseilla, ja pyrin saamaan avuksi treenaamiseen kokeneita koiraihmisiä. Lisäksi suosittelen liittymään (paikalliseen) koirakerhoon, sillä siellä on varmasti sekä kokeneita koiraihmisiä kuin myös muita lajin/lajien harrastajia, joilta voi saada apua ja vinkkejä; jos ei muuta, niin kaveria treenaamiseen. Kuten jo alussa sanoin, koiramaailmaan sisään pääsemiseksi ei tarvita mitään hienostelua tai ammattillaista, vaan paljon tekee jo se, että itse kiinnostuu asioista, haluaa oppia uutta ja löytää mahdollisuuksia käytännön kokemukseen. Joskus voi tarvita/haluta ammattilaisenkin/kokeneemman apua, mutta ei se ole välttämättä pakollista koskaan, jos saa opetettua koiralleen esimerkiksi arjen perusasiat eikä tarkoitus ole lähteä vaikkapa näyttely- tai koekentille.

Lukemisiin!

Mikä on hyvä treeni?

Olen kuullut, ja huomannut itsekin, että hyvät treenit eivät synny itsestään. Ne vaativat oikeasti yllättävänkin paljon. Jos ei niinkään välineitä, mutta suunnittelua ja mielellään myös dokumentointia jälkikäteen; oli se sitten treenipäiväkirja tai video. Lisäksi koiralla täytyy olla oikea vireystila ennen treeniä, treenien aikana ja niiden jälkeen.

Milloin treenit ovat hyvät? Ne ovat hyvät silloin, kun ne päättyvät onnistumiseen. Aivan sama, onko onnistuminen pieni vai iso, kunhan se on onnistuminen. Tarkoitus ja pyrkimys treeneissä kannattaakin olla, että ne loppuvat aina, joka ikinen kerta, onnistumiseen josta koira saa sen sille sopivan superpalkan, olipa se sitten ruokaa, leikkimistä tai mitä tahansa. Meillä Puten kanssa se esimerkiksi on se, että villitsen koiraa aivan älyttömästi, jotta se saa hyppiä ja pomppia minua vasten. Harmikseni täytyy tosin myöntää, että viime aikojen treenit on lopeteltu rauhallisemmin ruokapalkkaan. Toisaalta sekin Putelle toimii ja sen vireystila pysyy hyvänä siitä huolimatta koko treenin ajan, niin miksikäs ei.

No entä miten sitten saada aikaiseksi hyvät treenit? Iso osa on omalla asenteella. Jos lähdet treenaamaan ärtyneenä tai vihaisena, koira aistii aivan taatusti sen, eikä osaa sitä vähääkään mitä se yleensä on osannut; ja tämähän tietty saa oman mielialasi laskemaan entisestään. Lähde siis hyvillä mielin treenikentälle joka ikinen kerta kun sinne menet, äläkä yritäkään, jos olet väsynyt, vihainen, ärtynyt, surullinen ynnä muuta sellaista negatiivisia tunteita herättävää. Muista lisäksi, että koiralla tulee olla hauskaa, treenaaminen ei saa olla pakkopullaa ja jos se alkaa näyttää siltä, on hyvä lopettaa siltä kerralta vaikka se kyseinen treenikerta ei olisi kestänytkään kuin muutaman minuutin.

Miksi hyvät treenit ovat kaiken a ja o? Kun vähän aikaa mietit, keksit syyn varmaan itsekin, mutta totta kai hyvät treenit ovat pohja kaikelle tekemiselle. Niiden ei tosiaan tarvitse olla pitkät treenit, vaan riittää esimerkiksi viisi hyvää ja yksi erinomainen suoritus ja treeni lopetetaan siihen. Toki jossain vaiheessa täytyy treenata myös pidempään (esimerkiksi kokeenomaisesti), mutta itse koen paremmaksi, että treenit ovat pääasiassa lyhyempiä kuin koesuoritukset tulevat olemaan. Se on silloin koirallekin mukavampaa ja se jaksaa ja kykenee keskittymään paremmin; pitkä, paikoin jopa puuduttavakin, treeni on koiralle todella raskasta henkisesti ja se väsyy siitä fyysisesti. Ihan niin kuin sinäkin väsyt henkisesti raskaan tilanteen jälkeen, jolloin siihen ei tarvitse yhdistää edes fyysisyyttä kuten treenatessa.

Pidä myöskin ehdottomasti treenipäiväkirjaa! Se voi olla ihan fyysinen muistikirja tai -vihko, jonne kirjoitat käsin (voit halutessasi myös koristella sitä). Se voi olla tietokoneella tehty taulukko tai ihan vaan kirjoitus. Se voi olla videokin. Aivan sama, mikä se on, kunhan se vain on sellaisessa muodossa, että kykenet katsomaan, lukemaan tai kuuntelemaan sitä myös jälkikäteen. Tarkoitus on käytännössä siis pitää kirjaa edistymisestänne ja siitä, mitä jo osaatte, mikä vaatii vielä harjoittelua tai mikä on kokonaan opettelematta. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä sinulta itseltäsi, että pystyt kirjoittamaan/kuvaamaan jokaisen treeninne rehellisesti, jotta voit jälkikäteen miettiä objektiivisesti sitä, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä. Lisäksi kannattaa, vaikka pitäisikin ”pelkkää” päiväkirjaa, pyrkiä videoimaan omaa tekemistään vaikkapa kerran kuussa, jotta pystyy katselemaan omaa ja koiran tekemistä ja kehittämään itseään ohjaajana (esimerkiksi jos käyttää huomaamattaan käsiapuja, voi jatkossa keskittyä siihen, että ne pysyvät poissa). Vaihtoehtoisesti, tai mielellään lisäksi, kannattaa pyrkiä treenaamaan toisen, tai jopa useamman, ihmisen kanssa yhtä aikaa niin voi saada myös ulkopuolista näkemystä omasta tekemisestään. Toki tämä onnistuu myös videoimalla itseään, jonka jälkeen voi videota näyttää muille.

Koiran viretilan tulee olla oikeanlainen koko treenien ajan ja jopa ennen ja jälkeen niiden. Ennen treenejä koiran pitäisi olla odottavalla kannalla ja innostunut, kun otat sen mukaasi. Kentällä sen pitäisi tehdä innokkaasti, mutta tarkasti; se ei siis saa höseltää. Treenien jälkeen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan, jotta se saisi levättyä ja jotta se palautuisi treenistä. Jos koira tekee kotona innokkaasti asioita, mutta treenikentällä se ”lahnailee”, kannattaa aloittaa ihan vaan sillä, että menette kentälle leikkimään, saalistamaan nameja, innostumaan ja ehkä otatte yhden liikkeen jonka koira varmasti osaa tilanteessa kuin tilanteessa; eikä sekään ole välttämätöntä, ainakaan aluksi. Tarkoituksena on siis saada koiralle treenikentästä mukava paikka, jossa sen vireystila on oikeanlainen treeniä ajatellen.

Me ei nyt olla Puten kanssa hetkeen päästy treenaamaan kun minulla on ollut kaikenlaista ylimääräistä tekemistä. Tarkoitus olisi kuitenkin pitkästä aikaa huomenna lähteä käymään treenikentällä, jotta saataisiin taas tuntumaa tekemiseen ja harjoitteluun. En tiedä, saanko ketään mukaan videoimaan treenejä, mutta jos en saa, niin yritän laittaa puhelimen kuvaamaan itsekseen osan treeneistä. En tiedä vielä, mennäänkö yksin vai yhdessä treenailemaan, mutta senpä näkee sitten huomenna. Ehkä saan siitä kirjoitettua jotain blogiin, mutta jos en, niin seuraavaan kertaan!

Perusasento

Tottelevaisuuskoulutuksessa ja -kokeissa kontaktin ohella toinen tärkeä asia on perusasento. Jokainen liike alkaa ja päättyy koiran perusasentoon. Ihanteellinen ja tavoiteltava perusasento on, kun koira istuu ohjaajan vasemman jalan vieressä koskematta häneen, lapa säären kohdalla, rintamasuunta samaan suuntaan ohjaajan kanssa pitäen katkeamattoman kontaktin.

Itse lähden opettamaan perusasentoa niin sanotusti tutittamalla, eli kädellä ja herkulla/lelulla avustamalla. On varmasti muitakin keinoja, mutta itse koen tämän helpoimmaksi tavaksi. Ohjaan siis koiran haluttuun paikkaan istumaan ja palkkaan sen siihen; alussa, jos koira esimerkiksi istuu vinoon siirryn itse sillä tavalla, että asento ja paikka on tasan oikea, mutta melko nopeasti siirryn vaatimaan koiralta itseltään oikeaa asentoa. Joskus, jos näyttää että asento jää toistuvasti vinoksi, olen ottanut avuksi myös seinän, aidan tai muun vastaavan, jonka vieressä olen liikkeen tehnyt saadakseni koiran suoraan asentoon.

Lähdetään kuitenkin nyt liikkeelle siitä, että koira kiinnostuu tarpeeksi ruoasta, jotta sen voi palkata sillä, koska se on omaan makuuni yksinkertaisesti helpoin ja pitää koiran kierrokset (ainakin toivottavasti) tarpeeksi matalalla, että se jaksaa ja pystyy keskittymään tekemiseen, toisin kuin lelun kanssa. Yleensäkin perusasiat pyrin opettamaan ruoan kanssa ja vasta, kun ne alkavat olla kohtuudella hallussa, siirryn leluun tai ”saaliiseen” (joka sekin voi olla ruokaa, jonka koira saa ”saalistaa”).

Ota ruokaa vasempaan käteesi, jotta palkkaat koiran oikeaan asentoon etkä päästä sitä kurkottelemaan eteen oikean kätesi puoleen. Yritä saada koira rintamasuunta samaan suuntaan kanssasi, jotta liike olisi kaikkein helpointa aloittaa. Voit ottaa askelia ja houkutella koiraa viereesi kävelemään tai seisomaan. Kun olet saanut koiran oikeaan suuntaan, siirrä kätesi sen kuonon eteen, mielellään ihan kiinni, jotta se alkaa hamuta ruokaa. Älä anna ruokaa vielä tässä vaiheessa, vaan siirrä kättäsi sillä tavalla, että koira seisoo vieressäsi lapa sääresi kohdalla. Palkkaa se tässä vaiheessa, jotta se huomaa oikean kohdan. Tee muutaman kerran tämä harjoitus, jotta koiraa huomaa, miten haluat sen olevan; jos koira on hoksaavainen, se alkaa tarjota sinulle oikeaa paikkaa nopeasti.

Seuraavaksi otetaan mukaan istuminen. Tee samoin kuin edellä, mutta pyydä koira istumaan, jos se kyseisen käskyn osaa. Jos ei, nosta kättä sillä tavalla ylemmäs ja taaksepäin, että koira joutuu taivuttamaan päätään taaksepäin ja istumaan. Palkkaa koira heti, kun sen pylly koskettaa maata. Tässä vaiheessa on hyvä olla kaveri mukana sanomassa, milloin koira istuu. Toki tämänkin vaiheen voi tehdä yksin, mutta on vaikeampaa häivyttää koiran suuntaan kääntyminen kuin se, että pystyt alusta lähtien olemaan rintamasuunta suoraan eteen, kun koira on sivullasi. Toista tätäkin harjoitusta muutaman kerran ja viimeisen kerran jälkeen voit heittää loput/osan ruoasta koiran eteen, jotta se saa ”saalistaa” sen.

Alussa et tarvitse mukaan vihjesanaa, mutta kun olet saanut koiran sivullesi ja istumaan, voit alkaa käyttää sitä. Se, mikä itsellesi parhaiten sopii, mutta itse käytän perusasentoa pyytäessäni sanaa ”sivu”. Sano vihjesana siinä vaiheessa, kun koira istahtaa ja palkkaa se välittömästi palkkasanan kera tai naksutinta käyttäen. Tässä vaiheessa, jos koira istuu vinoon, niin mene seinän viereen sillä tavalla, että koiralla on jonkin verran tilaa sen vasemmalla puolella, mutta se ei voi istua vinoon vaan joutuu istumaan suorassa sinun ja seinän välissä. Toki, jos koira ”paineistuu” tai ei tykkää olla ahtaissa tiloissa, tämän toteuttaminen vaatii ensinnäkin totuttamista siihen, että molemmin puolin on jotain, tai vaihtoehtoisesti joudutaan tekemään kaikki niin sanotusti vaikeimman kautta.

Kun koira osaa tulla näin helposta kohdasta vierellesi istumaan, voit alkaa opettaa sitä tulemaan sivulle perusasentoon edestäpäin, jolloin koira oppii käyttämään myös takapäätään, kun se joutuu vähän kuin pyörähtämään sivullesi. Liikkeen pitäisi olla sujuva ja nopea, joten kaikille koirille (varsinkaan isoille) se ei välttämättä sovi. Silloin kannattaa opettaa koira kiertämään sivulle takaa, jonka opettamiseen en, ainakaan tällä kertaa, lähde.

Kun koira on edessäsi, voit lähteä opettamaan sille perusasentoon tulemista kaikkein helpoiten ”kiepsauttamalla” koiran takapään vasemman kautta sivullesi. Alussa kannattaa ohjata koira kävelemään sivulle ja istumaan siihen, mutta kun olet tarpeeksi pitkällä, sen pitäisi onnistua juurikin kiepsahtamalla (ja ilman käsiapua). Eli alussa vie namikätesi koiran kuonon eteen ja ”imuta” se puoliympyrän kautta vasemmalle puolellesi oikeaan kohtaan ottamalla vasemmalla jalallasi askeleen taakse, ohjata koiran sen viereen ja ottaa sitten askeleen eteenpäin niin, että jalkasi ovat vierekkäin samalla, kun ohjaat koiran oikeaan kohtaan ”tuttikädelläsi”.

perusasento

Tarkoitus on, että käsiapu (sekä jalan liikuttaminen) häivytetään pikkuhiljaa liikkeestä ja loppupeleissä koira osaa tulla sivulle pelkästä vihjesanasta. Tässä voi joskus mennä aikaa, mutta ole kärsivällinen. Ja muista, että kun siirrytte uusiin paikkoihin harjoittelemaan, koira saattaa ”unohtaa” jo oppimansa ja sitä pitää avustaa. Se on täysin normaalia ja menee kyllä ohi. Uskalla vaikeuttaa harjoitusta, mutta muista myös tarvittaessa helpottaa sitä.

Laitan vähän myöhemmin videon siitä, miten itse lähden asiaa työstämään, niin voitte halutessanne ottaa siitä mallia. Toki, jos itsellänne on jo tapa opettaa koiralle sivulletulo ja se on teille helppo, niin käyttäkää ehdottomasti sitä. Tämä on vain yksi vaihtoehto monista; ja helppo minulle. Youtubesta löytyy jonkin verran videoita ja hakusanalla ”perusasento” tai ”koiran perusasento” Google tarjoaa paljon blogitekstejä, joista voi myös vinkkejä löytää.

Kontakti

Tottelevaisuuskokeissa kaikki lähtee kontaktista. Sitä ei voi korostaa liikaa ikinä. Itse lähdenkin ennen mitään muuta opettamaan koiralle niin sanottua spontaania kontaktia, johon jatkossa saataan liittää myös vihjesanan, käskyn; joskaan en koe sen olevan pakollinen, sillä haluan että koira itse tajuaa, mitä siltä haen. Toki, vihjesana nopeuttaa huomattavasti koiran katsekontaktia, kun se käskystä osaa katsoa sinua silmiin. Vihjesana, käsky, voi olla mikä tahansa sinulle sopiva sana, mutta se voi olla vaikkapa ”katso”.

Jos koira palkkautuu ruoalla, niin kannattaa käyttää sitä palkkaukseen. Se on omalla tavallaan helpompi ja nopeampi kuin lelupalkkaus. Lelupalkkausta käytän itse muutaman toiston jälkeen niin sanottuna superpalkkana, jos koira lelusta innostuu; eli se on muutaman rauhallisemman palkitsemisen ja onnistuneen suorituksen saanut alle, jonka jälkeen se saa superpalkan ja harjoitukset voidaan lopettaa (ainakin hetkeksi). Kaikki koirat eivät tietenkään innostu lelupalkasta; joillekin se voi olla vaikka sekin, että se pääsee haistelemaan hajuja. Koiralle sopiva palkkaustapa täytyy selvittää, jotta tekemisestä tulee sille mielekästä. Meillä esimerkiksi Putte palkkautuu parhaiten ruoasta ja siitä, että se saa hypätä minua vasten, joten käytänkin sille namipalkkausta paljon niin kädestä kuin etäpalkkauksenakin.

Kannattaa aloittaa kontaktiharjoitukset sisällä tai muussa häiriöttömässä paikassa, jotta koira pystyy keskittymään juuri sinuun, eikä sinun tarvitse kilpailla häiriöiden kanssa. Ota ensin itsellesi hyvä asento, esimerkiksi istuen, ja ota lähellesi koiralle sopivia herkkuja (tai vaikka osa sen päiväruoasta). Jos olet opettanut koiralle naksuttimen, käytä sitä, tai vaihtoehtoisesti voit käyttää lyhyttä ja ytimekästä sanaa palkkauksen oikeaan ajoittamiseen. Ja sitten aloitetaan.

Kun koira kääntää naamansa sinuun päin, naksauta naksutinta tai sano palkkaussana heti ja anna koiralle palkka. Toista tätä viisi tai kuusi kertaa ja palkkaa koira sen jälkeen sen superpalkalla (se voi olla tässä tapauksessa vaikka heittämällä ruokaa kauemmas, jotta koira saa ”saalistaa” sen). Ota sitten sama uudestaan, eli kun koira kääntää katseensa sinuun päin, palkkaa se. Kun koira on hoksannut saavansa palkan sinuun päin kääntymällä, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Kun koira kääntää päänsä sinua kohti, älä palkkaakaan sitä, vaan odota, että koira vilkaisee sinua silmiin. Tässä voi mennä jonkin aikaa, mutta ole kärsivällinen ja odota rauhassa. Koiran ei tarvitse katsoa sinua silmiin pitkään, vaan nimenomaan vain vilkaista. Kun se vilkaisee silmiisi, niin naksauta naksutinta tai käytä palkkaussanaa välittömästi ja anna sille palkka. Toista tämä taas viisi tai kuusi kertaa ja anna sille sitten superpalkka, jonka jälkeen voit ottaa saman uudestaan (ja liittää mukaan vihjesanan: kun koira vilkaisee sinua, anna vihjesana ja palkkaa se sitten). Kun taas koira on huomannut, että silmiisi vilkaisemalla saa palkan, on aika vaikeuttaa vielä vähän.

Nyt vaaditaankin koiralta jo pidempää katsekontaktia. Ensin sekunti, sitten kaksi, sitten kolme jne. Pyri vaihtelemaan katsekontaktin keston pituutta, ettei koira opi ennakoimaan ja siirtämään katsettaan palkkaan, vaan että se malttaisi pitää kontaktin kasvoihisi. Voit helpottaa katsekontaktia nostamalla herkun silmiesi tasolle/viereen, mutta tässä piilee se vaara, että koira oppii seuraamaan namia, eikä katsomaan silmiisi. Jos olet opettanut koiralle edellisessä vaiheessa vihjesanan, käytä sitä; sano sana ja kun koira katsoo sinua silmiin, palkkaa se naksautuksen tai palkkasanan kera. Älä toista käskyä, vaan odota että koira huomaa itse, mitä siltä vaaditaan.

Kun siirrytte häiriölliseen paikkaan ja alatte harjoitella, niin muista helpottaa harjoituksia, sillä vaikka koira häiriöttömässä paikassa osaisikin asiat, se voi ”unohtaa” ne, kun mukaan liitetään muita houkutuksia. Alussa riittää taas, että koira kääntää katseensa sinuun päin, sitten vilkaisu silmiin ja vasta sen jälkeen pidempi katsekontakti. Palkkaa koiraa aina, kun se itse vapaaehtoisesti ottaa sinuun kontaktia.

En nyt tähän hätään löytänyt videota, jolla demonstroida katsekontaktin opettelua, mutta toivottavasti tekstistä myös saa käsityksen siitä, mitä haetaan. Seuraavaksi, jos ennen Puten treenejä intoudun kirjoittamaan, lähden ”työstämään” tottelevaisuuskokeiden toista perustukipilaria, perusasentoa. Perusasento on se, mistä jokainen liike alkaa ja johon jokainen liike päättyy.

Lumi-illan sisätreenit

Päätin tänään ottaa Puten kanssa ihan pikkupikkutreenit sisällä, kun ulkona on satanut lunta öpauttiarallaa 40 cm; ja lisää tulee koko ajan!

Tokon alokasluokassa yhtenä liikkeenä on noutokapulan pito, joka tapahtuu niin, että koira ottaa kapulan ohjaajan edessä istuen ja pitää sitä noin 5 sekuntia ja luovuttaa sen sitten omistajan käteen. Tätä ollaan opeteltu jo pidempään ja tässä isoin niin sanottu ongelma on malttaminen. Putte ottaa kapulan suuhun, mutta ”sylkee” sen pois sekunnin, parin, päästä eikä malta odottaa, että otan siitä kiinni. Lähdettiin aikoinaan tätä opettelemaan sillä, että yksinkertaisesti palkkasin Puttea siitä, kun se katsoi kapulaa. Kun se oli huomannut saavansa siitä palkan, seuraava askel oli, että palkka tuli vasta, kun se koski kuonollaan kapulaan. Siitä sitten jatkettiin siihen, että kapulan voi ottaa suuhun ja se on kiva juttu, mutta sitä ei saa ”mälvätä”. Ja nyt ollaan tässä pisteessä; vielä pitäisi jonkin verran päästä etenemään ja oppia, että kapula pidetään suussa niin kauan että minä pyydän luovuttamaan sen.

Tokon alokasluokassa on myös kaukokäskyt istu-maahan-istu (myöhemmissä luokissa myös seiso-käsky tulee mukaan). Ne suoritetaan muutaman metrin välimatkalla, ja käsiapuja saa käyttää. Ollaan nyt Puten kanssa opeteltu istu-maahan-istu, istu-seiso-istu sekä seiso-maahan-seiso -toistoja. Seisomisessa on vielä vähän hankaluuksia, mutta istu-maahan-istu -toistot sujuvat ihan mallikkaasti kotioloissa sisällä, käsiapujen kanssa. Istumaan osataan mennä ilman käsiapujakin, mutta maahanmeno vaatii vielä pienen käsiavun; häiriöllisessä tilanteessa, esimerkiksi kentällä muiden koirien läsnäollessa, myös vartaloapuja tarvitaan. Seuraava askel maahanmenoissa on sen vartalo- ja käsiavun häivyttäminen ja kaukokäskyissä istu-seiso-istu- ja seiso-maahan-seiso -toistoissa liikkeen paikoillaan tapahtuminen.

Meillä on tällä hetkellä tavoitteena vuonna 2020 tokon kisakenttien korkkaus, ja siihen tähdäten sitten harjoitellaan. Olen tullut siihen tulokseen, että vähintään kaksi kertaa viikossa pitää treenata, jos haluaa edetä, mutta ei haittaisi vaikka treenikertoja tulisi useampiakin; niiden ei tarvitse olla pitkiä pätkiä, vaan riittää ihan parikin onnistunutta suoritusta (eli vie ihan muutaman minuutin) ja sitten se on siinä. Toki pitää opetella myös pidempää treenikestoa, koska kisoissa ei ole sitä palautumisaikaa samalla tavalla, mutta toisaalta tärkeintä tällä hetkellä on, että opitaan ne tarvittavat liikkeet ja hoksataan, että niistä tulee aina se palkka. Vasta sen jälkeen, kun nämä asiat ovat hallussa, lähdetään isommin panostamaan siihen kestävyyteen (ilman palkkaa ennen kuin lopussa).

Meillä on myös Facebookissa ryhmä nimeltä Putte treenaa. Laitan tähän loppuun linkin, jos/kun joku haluaa sitä lähteä seurailemaan tai käydä vain kurkkaamassa, että mitä siellä on. Sinne laittelen myös videoita ja pidän treenipäiväkirjaa (fyysisen kirjan ohella). Lisäksi siellä vierailevana tähtenä on belgianpaimenkoira tervueren Mera, kumppanini pikkusiskon vanhin koira, jonka kanssa myös treenaan tavoitteenani BH-kokeen suorittaminen, tokon kisakenttien korkkaus (ja mahdollisesti myös pk-puoli).

https://www.facebook.com/groups/2342897989267234/