Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen pääerikoisnäyttely; Houkutuksia täynnä

Espoon Pirttimäessä 24.8 järjestettävä Englanninbulldoggien erikoisnäyttely on viljelty houkutuksilla. Paikalle saapuneilla bulldogeilla on mahdollisuus osallistua ensimmäistä kertaa järjestettävään, leikkimieliseen Houkutusten highway- kilpailuun.

Houkutusten highway on nimensä mukaisesti rata, joka pitää sisällään erilaisia houkutuksia, jotka saattavat tottelevaisia bulldoggejamme houkuttaa. Herkut, lelut ja muut kutkuttavan ihanat asiat saattavat horjuttaa radalle lähteneen osallistujan keskittymistä. Nauruhermoja koetteleva ja päivän nopein suoritus palkitaan. Kisan erikoissponsorina toimii Mr Patukka.

Mikäli viralliseen näyttelykehään tai kotikoira luokkaan osallistuminen ei kiinnosta, on Houkutusten highway loistava vaihtoehto! Osallistuminen on ilmaista ja varaathan mukaan koirasi rekisteri- ja rokotustodistukset.

Merkitse siis päivä jo kalenteriin ja tule nauttimaan englanninbulldoggien täyteisestä päivästä!

Advertisement

Mr Patukan Ystäväkirja: VÄINÖ

” Kyllä ompi Väinö melekosen muotitietonen. Piässä iha varppina Hyygö Bössin hattuloinen!” -Patukka-

1MILLON OOT SYNTYNÄ? Mää oon syntynyt aprillipäivänä 2016! Eli 1.4

2. MISSEE PÄIN MUALIMAA SYNNYIT? Oon tuolta Etelä-Pohjanmaalta

3. MINKÄ VÄRISET KUTRIT TEITILLÄ ON? Täysblondi, paitti noi mun pallurat on pikimustat.

4. KUVVAILE HIEMAN LUONNETTAS: Luonteeltani olen kaikkien kaveri, mutta itsepäinen. Ja jos minulla on tylsää niin viihdytän itseäni missä ja millä vaan, kaikki tehdään satalasissa!

5. RUOKA ON HIRMUSEN HYVVEE (KUHA MUISTAA VAANIVAN SELLULOOSAVAARAN), NII MIKÄ ON TEITIN LEMPIRUOKOO? ENTÄS LEMPIHERKKU? Ihan ykköslempiruokaa on semmonen mahtava härkärisotto! Mitää muuta ruokaa ei jaksa syödä montaa päivää putkeen. Ja lempiherkku ehdottomasti kananamit!

6. MITÄ KAIKKEE HARRASTAT? Harrastan leikkimistä, ranskalaisen rääkkäämistä, vähä tottistaki joskus, mutta mamman hermot loppu ennen omia. Ihme nainen.

7. MUALIMAN PARAS LELULOINEN (TOIVOTTAVASTI EI SEMMOTTINEN ITTEKSEEN RÄJÄHTELEVÄ) ON? Tää on vaikee, mullon 37 lelua. Mutta kyllä ihan ykkönen taitaa olla strutsi tai nännikumi!

8. MIMMONEN MAHTAAPI OLLA UNELMIESI PÄEVÄ? Unelmien päivä ois mummon ja papan kanssa, isossa pehmeässä pedissä missä ois papan ”perkaamaa” kanaa vattan täydeltä, uusia leluja ja siinä pedissä sais leikkiä, pyöriä, rapsuja ja ruokaa!

9. KAAHEINTA MAALIMASSA? Hylätyksi tuleminen. Jos minut mettään vaan jätettäisiin niinku siinä Topi ja Tessu kauhuelokuvassa!

10. JOS OISIT KAKSJALAKANEN, NII MIKÄ MAHTASIT OLLA AMMATILTAS? Unelmien ammatti tulee ilmi jo kennelnimestä, Armoton Amiraali eli olisin amiraali.

Mr Patukan Ystäväkirja: NELLI

MILLON OOT SYNTYNÄ? Perjantaina 1.7.2016.


MISSEE PÄIN MUALIMAA SYNNYIT? Ihan Kuopijon kuppeessa Karttulassa


MINKÄ VÄRISET KUTRIT TEITILLÄ ON? Semmoset tiikerijuovaset valakeella koristeltuna


KUVVAILE HIEMAN LUONNETTAS: Oikeestaan tulen toimeen kaikkien kanssa, etennii immeisten. Mutta jos joku työntää viärään aikaan kuonosa viärään paikkaan niin sillon suatan ihan vahingossa vähän räsähtee.


RUOKA ON HIRMUSEN HYVVEE (KUHA MUISTAA VAANIVAN SELLULOOSAVAARAN), NII MIKÄ ON TEITIN LEMPIRUOKOO? ENTÄS LEMPIHERKKU? Lempiruokoo on maksalaatikko jota tiällä jostain ihmesyystä syödään vaan juhulapäivinä. Lempiherkkuani on kurkku ja vesimeloni!


MITÄ KAIKKEE HARRASTAT? Harrastelen lenkkeilyä, pallohommeleita ja kauneusunia!

MUALIMAN PARAS LELULOINEN (TOIVOTTAVASTI EI SEMMOTTINEN ITTEKSEEN RÄJÄHTELEVÄ) ON? Mualiman paras lelu on mikä tahhaansa pallo! Ja toiseks paras semmonen vetorengasjutska jolla on ihan parasta reuhtoo palavelusväeltä käsiä irti!

MIMMONEN MAHTAAPI OLLA UNELMIESI PÄEVÄ? Unelmieni päevä oes semmonen jollon sais pelata pallolla ulukona sillon kun sattuu huvittammaan ja nukkua palavelusväen kaenalossa sillon kun tuntuu siltä!


KAAHEINTA MAALIMASSA? Kaaheinta mualimassa oes jos palavelusväki vuan katuais jonnehhii! Tai nuo elläin velipojat! Tai jos joku varastais tuon meijän sohovan!

JOS OISIT KAKSJALAKANEN, NII MIKÄ MAHTASIT OLLA AMMATILTAS? Jos oesin kaksjalakanen niin oesin varmaannii vähintään resitentti tai ainakii piäminister! Sen verran ossoon kurissa ja nuhteessa koko talon väen tiällä kotona pittee!

-Patukka-

Mr Patukan Ystäväkirja: TARMO

MILLON OOT SYNTYNÄ? Molen syntyny tietekki 1.7.2016.


MISSEE PÄIN MUALIMAA SYNNYIT? Miehän synnyin maailman ihanimman ja parhaimman kasvattimamman tykönä Karttulassa.

MINKÄ VÄRISET KUTRIT TEITILLÄ ON? Peilistä ko kattoo niin komea brindle valkosin merkein sieltä vahtaa takasi.

KUVVAILE HIEMAN LUONNETTAS: Mammat sannoo että olen äärettömän huumorintajunen, herkkä, tosi kuuliainen ja tietekki maailman ihanin bullrokki.

RUOKA ON HIRMUSEN HYVVEE (KUHA MUISTAA VAANIVAN SELLULOOSAVAARAN!), NII MIKÄ ON TEITIN LEMPIRUOKOO? ENTÄS LEMPIHERKKU? Mie tykkään syä primadogin viljatonta lohi-perunaa kuivana. Molen vähän nirso ruan suhteen. Lempiherkku on raaka jäinen kanankoipi ja kuivaliha.

MITÄ KAIKKEE HARRASTAT? No miehän olen kuulema jo joku muotovalio eli niitä samoja missikisoja kiertelen ko sie. Sitten mie olen kova poika uihmaan ja pallot on parasta, tuleva jalkapalloilija!

MUALIMAN PARAS LELULOINEN (TOIVOTTAVASTI EI KUITENKAA SEMMOTTINEN ITTEKSEEN RÄJÄHTELEVÄ!) ON? No tietekki pallo! Net on minun heikkous!

MIMMONEN MAHTAAPI OLLA UNELMIESI PÄIVÄ? Kohan saan uija mielinmäärin ja nuo mammat jaksais heittää palloa rohki paljon niin avot, saattasin mie välhiin torkahtaa hetken.

KAAHEINTA MAALIMASSA? Tippuvat ruokakupit (mamma kerran vahingossa ko laitto meile ruokaa niin kehtas tiputtaa minun pääle koko kupin), ja hihnalenkit. Mie poka tykkään juosta vappaana ja en ees tarvi hihnaa lenkilä ko ossaan niin hyvin kuunnella nuita mammoja. Ja tietekki ko tuo ärsyttävä ”pikkusisko” varastaa minun pallon!

JOS OISIT KAKSJALAKEN, NII MIKÄ MAHTASIT OLLA AMMATILTAS? No tietekki jalkapalloilija!

Mr Patukka: Juhannus

Nytte on Juhannus, se on kaksjalakasille hirmusen ilosta aikoo. Meiksu on nyt viettänä Juhannusta kaapuntissa, ku kodinhoitajat päätti, että nytte ei mennä sitte yhtään mihinkää ja ollaan iha vaa kotosalla. Oon kuitennii käänynnä rantsulla, nuuhkimassa kaaniita kukkasia, herkutellunna ja kahtona, ku ilolientä naattinu setämies halus piästä poliisisetien kyytiin ajelulle. Melekosen jännee!

Juhannuksena moni lähtöö mökille (tahi sitte sinne vestareille, mutta siitä ei nytte enempee). Kaappaan menneevät ruuhkaan välttämiseksi kaikki yhtäaikoo ja hikkoileevat ja jupiseevat siellä kaapassa sitte, ku ompi kaaheet jonot, ahasta ja kiirekkin vielä. Sitte lähtöövät ajelemmaan kohti mökkiä ja tietennii ruuhkan välttämiseksi kaikki yhtäaikoo. Aatot on pakattu niin tääteen, että kyyjissä olijat makkoovat sikiöasennossa ja suolsolmussa, jotta rilimakkarat ja ilojuomat varmasti mahtuu mukkaan. Siinä tulloo monelle matkan aikana vähintäänki skolioosi ja välilevytyrä, mutta ei se haittoo, ku ompi Juhannus. Kyllä oon monta kertoo kiitelly, että onneks olen bullrokki, ku kyllä kaksjalakasten elämä tuntuu välillä aika vaikeelta ja hassulta!

Mökillä ollessaan kaksjalakaset sitte syöpi, juopi, syöpi, juopi, syöpi, juopi, käävät saanassa, juoksoovat ilkosillaan pitkin maita ja mantuja, käävät uimassa, käävät taas saanassa, hakkaavat toisiaan risuilla selekään, saavat saanassa lämpöhalavauksen, juovat lissää, syövät vähä vielä päälle, makkoovat ulukona itikoitten kupattavana, juoksoovat taas ilkosillaan pitkin pusikoita ja sitten mennöövät nukkumaan mökkiin, pusikkoon tahi keskelle pihamaata. Onse kuulkaaten melekonen näky!

Tapoihin kuuluu myös polttoo risukasa. Sen oottaminen ja kahtominen saapi kaksjalakasten silimät kiilumaan. Risukassaan heitetään haisevaa litkua ja sitte kaksjalakaset sytyttääpi sen. Joskus tekköövät siinä samalla haaskoja tanssiliikkeitä. Risukasan liekkimeri kutkuttaapi kaksjalakasten pymppylöistä ja kulumakarvoja ja siinä samalla kaksjalakasten jalat vipattaa jokaseen ilimansuuntaan. Halluuvat vielä ussein sinkasta palavan risukasan ääreltä ja huutaavat samalla. Hassu leikki!

Juhannuksena tehhään myös taikoja! Esmes tytskylöiset saattaapi laittaa kukkapenkin tyynyn alle, ku sillon tuleva sulho näättäätyy unessa. Toinen mahollisuus on, että se ompi iha vaa enshoitaja, joka näättäätyy, ku tytskylöinen saapi pahimmoilleen kaaheen allerkisen reaktion niistä kukkaloisista. Toivotaan ettei kukkaan kukkasista allerkisoivvu, mutta tulpaha vaan mieleen tämmönenki mahollisuus!

Meiksu eijjoo tehnynnä juhannustaikoja, akkapuoleinen kodinhoitaja eijjoo raahanna kukkapenkkiä tyynyn alle eikä ukkopuoleinen kodinhoitaja ole kirmaillut ulukona ilikosillaan. Meiksu on tietennii ulukona kuleksina iha vaan luomuna, iliman rihmankierämää, mutta sehä on nytte iha ittestäänselvyys. Mutta hirmusen kiva Juhannus ollu kuitennii!

Naattikaa Juhannuksesta!

-Patukka-

Vesipeto Dina

Dina 9v 3kk, on rakastanut vettä aivan pikkupennusta lähtien. Ensimmäisen kerran järven rannalle päästyään, Dina meni empimättä veteen kahlailemaan, kauhoi vettä vimmatusti etutassuillaan ja työnsi päänsä matalaan rantaveteen sukeltaakseen pohjasta näkyviä pikkukiviä ja risuja. Ensimmäisenä kesänään, Dina puolestaan hyppi laiturilta pää edellä veteen. Ilmeisemmin se oli paljon hauskempaa ja näyttävämpää, kuin perinteinen jalat edellä hyppääminen. Nämä pellehypyt olivat yhden kesän hitti, eikä Dina sittemmin veteen ole muuta reittiä, kuin rantaa pitkin mennyt.

Olimme useaan otteeseen kuulleet ja lukeneet, etteivät bulldogit osaa uida tai ehkä pikemminkin, ne eivät yrityksestä huolimatta pysy pinnalla. Dina ei ole koskaan pelastusliivejä käyttänyt, emmekä ole kokeneet sellaisen hankintaa tarpeelliseksi. Dinan uintimatkat ja rantaanpääsyn olemme turvanneet sillä, että tämä on koko ajan kytkettynä. Yksi syy kytkettynä oloon on toki myös se, että uimapaikat sijaitsevat vilkkaasti liikennöityjen alueiden vieressä, eikä koiran pitäminen vapaana ole turvallista eikä luvallista. Ostimmekin joitakin vuosia sitten hevosten juoksutusliinan, joka mahdollistaa pidempien uintilenkkien teon ilman, että minun tarvitsee kastella jalkojani. Hätätapauksessa voin myös liinan avulla avustaa Dinan rantaan, mikäli tämän voimat sattuisivat ehtymään kesken uinnin. Turvallisuus ennen kaikkea!

Kuten kuvista näkyy, kepit ovat Dinan kestosuosikkeja. Niitä on kiva noutaa, retuuttaa ja repiä. Kotona on myös läjä erilaisia vesileluja, joita uintiretkille pyritään muistaa ottaa mukaan. Kepit ovat kuitenkin Dinan kestosuosikki ja neidin perinteisiin kuuluukin kantaa keppi jokaisen uimareissun päätteksi kotiovelle asti. Olemme usein naureskelleet, että kuinkahan usein Dinan uintiretkien aikaan, ihmiset tekevät ilmoituksia sukellusvenehavainnoista? Dina ja keppi on kuin brittiläinen sukellusvene periskooppeineen.

Onneksi on kesä ja Dina pääsee jälleen polskuttelemaan järveen. Kelistä riippuen, olen käyttänyt Dinaa uimassa jopa päivittäin. Uiminen on fyysisesti hyvin kuormittavaa, joten uintireissuilla ei olla, kuin maksimissaan n 20min. Dina luonnollisestikin on sitä mieltä, ettei 20 minuuttia ole tarpeeksi, mutta tässäkin kohtaa omistajan, eli minun, rooli on toimia ilonpilaajana ja raahata raajat levällään oleva Dina kotiin.

Nautinnollista ja uintirikasta kesää kaikille!

Vääpeli Vääkky

Vääkyn kuva: Jatta Hannila

No niin Vääkky, olet koko kansan virallinen rokkikoira. Miltäs se tuntuu? No mää oon vähä hämmentyny äänivyörystä. Tuli oikia JYTKYJEN JYTKY. 3000 ääntä.

Moni haluaa varmasti tietää, että mitkä ovat TOP3 rokkibiisiä, joita kuuntelet? Öö…titinalle, dingo ja ukkonooa. Sekä naitvissi-laulu-ja soitinyhtyeen jokkainen piisi, kansanrousiiksen kaikki kipaleet ja sitte paras volpiitin se lonesome raider ku siinä on musta hevonen niinku akalla.

Rokkikansan täytyy myös täyttää vatsansa, eli mikä on siis lempiruokasi? Kaikki jäätelöt pittää masun terveenä vestareilla, 2-4 ohutta ranskanpottua, sentin siivu kepappia, krillimakkarasta se pää vaan ja vettä mukitolokulla. Ja taskusa kuivanappuloita jokka turpoaa masusa ku oikeen hiukaa.

Kauniit rokkimimmit varmasti ovat huomanneet upean ulkomuotosi. Mitä vinkkejä antaisit toisille pojille, jotta he saisivat rokkimimmien huomion? En vihti sanua ku sitte ne typsyt ei huomais mua. Mutta jos on pakko kertua vinkit niin pemppu paliaana vaan kuleksii. Kaulaan voi vetästä niittipannan. Toki podattu keho voi vettää katseet puoleensa, niinku Puksulla oli. Mä oon vielä laihapyllystä mutta etupää alakanu muuttuun riskiksi juntikaksi.
Eli ootte niinku minä.

Kaikki eivät ole festareilla käynneet, eli kerrohan hyviä vinkkejä onnistuneeseen rokkifestarikäyntiin. Vestareilla pittää juua. Ihan sama mitä kunhan juo. Teltasa pitäs nukkua, olla vähillä vaatteilla, katella uusia ja taas uusia vaimo tai mies-ehokkaita. Mä meen varmaan akan kans naimisiin isona ku jokkainen pikkupoikahan aikoo mennä. Tai jos löytyy vestareilta joku surina-sussu niin otan sitte sen. Tai en. Tyttökavereita pittää olla monta yhtäaikaa. Rakkailu on ilonen asia. Yök! Muttei pussailla!

Koiramaailman salaisuuksien etsiminen

kirjahylly

Miten voisi päästä koiramaailmaan sisään ja ymmärtääkin siitä jotain?

Sen ei tarvitse olla mitään hienostelua tai ammattilaisten johdolla opiskelua, vaan riittää itsestä lähtevä kiinnostus oppia ja ymmärtää (uutta). Toki se vaatii jonkin verran myös välineitä, mutta iso osa tapahtuu myös käytännössä; juurikin koirien kanssa.

Minun hyllyni näyttää tällä hetkellä kuvan kaltaiselta. Siitä puuttuu omia luettavia kirjoja, enkä ole kuvannut kirjastosta lainaamiani kirjoja lainkaan. Lisäksi on muistiinpanovälineitä, joista osa on pyhitetty treenipäiväkirjan pitoon.

Jos/kun sinulla on omia koiria, teet varmasti niiden kanssa asioita tietyllä tavalla. Kaikille koirille eivät toimi samat ”temput”, vaan ne pitää tehdä yksilönä. On kuitenkin joitain perusasioita, jotka yleensä käyvät koiralle kuin koiralle, jos se vain on niin sanotusti tervepäinen. Näitäkin asioita tehdessäsi olet päässyt jo koiramaailmaan sisään, et vain välttämättä tiedä niiden ammattilaisten kutsumia nimiä, mutta teet asioita varmasti samalla tapaa kuin moni ammattilainenkin.

Kuinka monelle esimerkiksi operantti ehdollistuminen sanoo jotain? Niin kutsutulle peruskoiranomistajalle ei välttämättä ilman Googlen apua tuo termi avaa yhtään mitään. Kuitenkin suurin osa koiran omistajista käyttää operanttia ehdollistumista jopa päivittäin. Perusperiaate nimittäin on, että koira oppisi ymmärtämään syy-seuraussuhteita (esimerkiksi: istun -> saan ruokaa) ja se uskaltaisi myös aktiivisesti kokeilla eri toimintoja. Toisaalta tässä käytetään myös niin sanottuja positiivisia ja negatiivisia rankaisuja; käytännössä mukana koulutuksessa kulkee aina negatiivinen rankaisu, jolloin vääriä yrityksiä seuraa se, että koira ei saa palkkiota (joka on sille ns. rangaistus, negatiivinen ei tässä tapauksessa tarkoita pahaa eikä positiivinen hyvää).

Operantista koulutuksesta voi lukea hyvän artikkelin esimerkiksi täältä, joka toivottavasti selventää asiaa paremmin kuin minun pelkkä lyhykäinen ”esittely”. Siellä kerrotaan tarkemmin positiivisesta ja negatiivisesta vahvisteesta sekä rankaisusta. Lisäksi Sporttirakin sivuilta löytyy myös muita hyviä artikkeleita, joita suosittelen lukemaan.

Mutta takaisin asiaan. Puten kanssa esimerkiksi ollaan tehty asioita tosi operantisti ja se myös tarjoaakin eri asioita hyvin mielellään. Esimerkiksi positiivista vahvistetta käytämme edelleen joka treeneissä, mutta monessa treenissä kulkee mukana myös negatiivinen rankaisu. Jonkin verran ollaan käytetty negatiivista vahvistetta, mutta käytännössä ei lainkaan positiivista rankaisua. Minulla on ollut myös koiria, joille on pitänyt käyttää positiivista rankaisua, mutta se on se kaikkein viimeisin keino; pyrin pitämään kaiken tekemisen kuitenkin mukavana ja mielekkäänä sekä itselleni että koiralle. Termit ”positiivinen vahviste & rankaisu” sekä ”negatiivinen vahviste & rankaisu” selitetään paremmin yllä mainitussa artikkelissa.

Jos nyt lähtisin suosittelemaan aluksi jotain lukemista, niin esimerkiksi Tuire Kaimio ja Turid Rugaas ovat sellaisia perusvarmoja tapauksia, joita lukemalla ei oikein voi mennä pieleen. Myös Tommy Wiren kuuluu tähän kastiin. Äkkiseltään ajateltuna sopivaksi kesälukemiseksi mieleen tulee Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen, Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa sekä Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit. Tokopuolelle keskittyviä kirjoja, joita itse olen lueskellut paljonkin näiden muiden ohella, on muun muassa Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi sekä Kenth & Nina Svartbergin Tavoitteena täysi 10.

Itse käyn mahdollisuuksien mukaan myös luennoilla ja kursseilla, ja pyrin saamaan avuksi treenaamiseen kokeneita koiraihmisiä. Lisäksi suosittelen liittymään (paikalliseen) koirakerhoon, sillä siellä on varmasti sekä kokeneita koiraihmisiä kuin myös muita lajin/lajien harrastajia, joilta voi saada apua ja vinkkejä; jos ei muuta, niin kaveria treenaamiseen. Kuten jo alussa sanoin, koiramaailmaan sisään pääsemiseksi ei tarvita mitään hienostelua tai ammattillaista, vaan paljon tekee jo se, että itse kiinnostuu asioista, haluaa oppia uutta ja löytää mahdollisuuksia käytännön kokemukseen. Joskus voi tarvita/haluta ammattilaisenkin/kokeneemman apua, mutta ei se ole välttämättä pakollista koskaan, jos saa opetettua koiralleen esimerkiksi arjen perusasiat eikä tarkoitus ole lähteä vaikkapa näyttely- tai koekentille.

Lukemisiin!

Mr Patukka: Kesä ja kaksjalakaset

Välillä pittää iskeä kankut parkkiin ja iha vaan tarkkailla ympäristöä, etennii tytskylöisiä

Kahtelin tuossa aamusella meiksun kalenteria, eli akkapuoleista kodinhoitajoo (se kyllä jupisoo ja narisoo aina, että mikä päevä ja mikä kuukaus, ku sillä tuntuu olevan aina jottain mitä pittäis tehä ja mihin pittäis männä) ja huomasin, että nyttenhän on kesäkuu eli KESÄ! Voi pojat, että kesä ossookin olla ihanata aikoo! Aarinko paistaa ja linnut laalaa tahi sitten ei, ku tämä kotomaan siätila ossoo olla melekonen. Aamusella sattaa vettä, räntee, lunta ja rakkeita ja sitte iltapäivällä ompi kaahee helle. Kuitennii kesä on kesä ja siitä pittää naattia.

Kesän koittaessa kaksjalakaset tytskyt kömpii sisätiloista ulos. Mekkojen ja hammeiden helemat lepattaa ja skandaalien pohjat kulluu puhki, ku viuhtoovat menemään pitkin kyliä. Kaksjalakaset poitsut on taasen iha ihmeissään, ku tytskylaumoja liikkuu joka puolella. Poitsuille tulloo kans keskittymishääriöitä, ku kahtelevat kieli ja kuola poskella kaaniita tytskylöisiä, jotka poitsujen ohi mennessään liikkuuvat silleen hidastetusti, heiluttavat hivuksiaan ja kaatavat vettä piällesä. Se on sitä lirttiä ja poitsuilla männöö piä iha pyörälle.

Kaksjalakasilla on kesäaikaan hirmunen hinku piästä rannalle. Siellä ne makkoo ku lahnat. Välillä kiäntyyvät ja jatkoovat makkoomista. Joskus kääpi semmottinen juttu, että jos kaksjalakanen ei muista kääntyä tarpeeks ussein tahi makkoopi liian pitkään aaringossa, nii kaksjalakasesta tulloo punanen! Ompaha aika hassua. Meiksun akkapuoleisen kodinhoitajan naama punottaa aika ussein, mutta se ei taijja johtua aaringosta kuitenkaan, vaa niistä kodinhoitajan käätöshäiriöistä. Jos kaksjalakaselle kääpi semmottinen vahinko, että muuttuupi punaseks, nii ei mittään hättee, ku jonnii ajan piästä kaksjalakanen luopi nahkasa eikä oo ennee punanen. Ennen nahan luontia kaksjalakaseen voipi läträtä vaikka tummelia ja kahtoo ettei se lähe ulos valosan aikaan.

Kesällä järjestettään kans hirmusen paljon vestareita ja kaksjalakasilla on kaaheen pakottava tarve semmottisiin osallistua. Siellä ne reisipailoo, pomppiivat mussiikin tahtiin, juoksoovat rinkiä, törmäilevät toisiinsa, öriseevät, hallaileevat, heiluttaavat hivuksiaan, nukkuuvat pusikossa, kahlaavat liejussa ja syövät makkaraperunoita. Vestareilla pittää kuulema nukkua telttaloisessa. Aamusella kaksjalakaset sitte herrää, ku telttaloinen on yön aikana saattana romahtaa tahi täättynä vesisatteesta. Sitte jos on ollunna huolimaton ja jättänä telttaloisen oven ees pikkasen aaki, nii telttaloinen on täännä itikoita. Ne on sitte yön aikana kupanna kaksjalakasista kaikki veret ja kaksjalakaset on herättyään iha riutuneita ja täännä paakamia. Niihin paakaamiin voi kans läträtä vaikka sitä tummelia.

Meiksu on sitä mieltä, että kessään kuuluu lenkkeily kaaniissa (tahi satteessa) säässä, järvessä kahlaaminen (tärkeintä on ettei palleroiset kastu!), kaaniit tytskylöiset ja jiätelö. Pittää taas muistoo, että jos syöpi jiätelöä, nii ei saa syyvä liian paljon, ku muute tulloo ilimalaivoja ja massu männöö pipiks.

Muistakee naattia, se on kesä nytte!

-Patukka-