Lauantaina rentoudutaan!

Jotkut laittaa lauantain kunniaksi korkkarit kattoon, mutta Onni laittaa ketarat suoraksi ja nauttii kesäisestä lauantaista.

Mikä on hyvä treeni?

Olen kuullut, ja huomannut itsekin, että hyvät treenit eivät synny itsestään. Ne vaativat oikeasti yllättävänkin paljon. Jos ei niinkään välineitä, mutta suunnittelua ja mielellään myös dokumentointia jälkikäteen; oli se sitten treenipäiväkirja tai video. Lisäksi koiralla täytyy olla oikea vireystila ennen treeniä, treenien aikana ja niiden jälkeen.

Milloin treenit ovat hyvät? Ne ovat hyvät silloin, kun ne päättyvät onnistumiseen. Aivan sama, onko onnistuminen pieni vai iso, kunhan se on onnistuminen. Tarkoitus ja pyrkimys treeneissä kannattaakin olla, että ne loppuvat aina, joka ikinen kerta, onnistumiseen josta koira saa sen sille sopivan superpalkan, olipa se sitten ruokaa, leikkimistä tai mitä tahansa. Meillä Puten kanssa se esimerkiksi on se, että villitsen koiraa aivan älyttömästi, jotta se saa hyppiä ja pomppia minua vasten. Harmikseni täytyy tosin myöntää, että viime aikojen treenit on lopeteltu rauhallisemmin ruokapalkkaan. Toisaalta sekin Putelle toimii ja sen vireystila pysyy hyvänä siitä huolimatta koko treenin ajan, niin miksikäs ei.

No entä miten sitten saada aikaiseksi hyvät treenit? Iso osa on omalla asenteella. Jos lähdet treenaamaan ärtyneenä tai vihaisena, koira aistii aivan taatusti sen, eikä osaa sitä vähääkään mitä se yleensä on osannut; ja tämähän tietty saa oman mielialasi laskemaan entisestään. Lähde siis hyvillä mielin treenikentälle joka ikinen kerta kun sinne menet, äläkä yritäkään, jos olet väsynyt, vihainen, ärtynyt, surullinen ynnä muuta sellaista negatiivisia tunteita herättävää. Muista lisäksi, että koiralla tulee olla hauskaa, treenaaminen ei saa olla pakkopullaa ja jos se alkaa näyttää siltä, on hyvä lopettaa siltä kerralta vaikka se kyseinen treenikerta ei olisi kestänytkään kuin muutaman minuutin.

Miksi hyvät treenit ovat kaiken a ja o? Kun vähän aikaa mietit, keksit syyn varmaan itsekin, mutta totta kai hyvät treenit ovat pohja kaikelle tekemiselle. Niiden ei tosiaan tarvitse olla pitkät treenit, vaan riittää esimerkiksi viisi hyvää ja yksi erinomainen suoritus ja treeni lopetetaan siihen. Toki jossain vaiheessa täytyy treenata myös pidempään (esimerkiksi kokeenomaisesti), mutta itse koen paremmaksi, että treenit ovat pääasiassa lyhyempiä kuin koesuoritukset tulevat olemaan. Se on silloin koirallekin mukavampaa ja se jaksaa ja kykenee keskittymään paremmin; pitkä, paikoin jopa puuduttavakin, treeni on koiralle todella raskasta henkisesti ja se väsyy siitä fyysisesti. Ihan niin kuin sinäkin väsyt henkisesti raskaan tilanteen jälkeen, jolloin siihen ei tarvitse yhdistää edes fyysisyyttä kuten treenatessa.

Pidä myöskin ehdottomasti treenipäiväkirjaa! Se voi olla ihan fyysinen muistikirja tai -vihko, jonne kirjoitat käsin (voit halutessasi myös koristella sitä). Se voi olla tietokoneella tehty taulukko tai ihan vaan kirjoitus. Se voi olla videokin. Aivan sama, mikä se on, kunhan se vain on sellaisessa muodossa, että kykenet katsomaan, lukemaan tai kuuntelemaan sitä myös jälkikäteen. Tarkoitus on käytännössä siis pitää kirjaa edistymisestänne ja siitä, mitä jo osaatte, mikä vaatii vielä harjoittelua tai mikä on kokonaan opettelematta. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä sinulta itseltäsi, että pystyt kirjoittamaan/kuvaamaan jokaisen treeninne rehellisesti, jotta voit jälkikäteen miettiä objektiivisesti sitä, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä. Lisäksi kannattaa, vaikka pitäisikin ”pelkkää” päiväkirjaa, pyrkiä videoimaan omaa tekemistään vaikkapa kerran kuussa, jotta pystyy katselemaan omaa ja koiran tekemistä ja kehittämään itseään ohjaajana (esimerkiksi jos käyttää huomaamattaan käsiapuja, voi jatkossa keskittyä siihen, että ne pysyvät poissa). Vaihtoehtoisesti, tai mielellään lisäksi, kannattaa pyrkiä treenaamaan toisen, tai jopa useamman, ihmisen kanssa yhtä aikaa niin voi saada myös ulkopuolista näkemystä omasta tekemisestään. Toki tämä onnistuu myös videoimalla itseään, jonka jälkeen voi videota näyttää muille.

Koiran viretilan tulee olla oikeanlainen koko treenien ajan ja jopa ennen ja jälkeen niiden. Ennen treenejä koiran pitäisi olla odottavalla kannalla ja innostunut, kun otat sen mukaasi. Kentällä sen pitäisi tehdä innokkaasti, mutta tarkasti; se ei siis saa höseltää. Treenien jälkeen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan, jotta se saisi levättyä ja jotta se palautuisi treenistä. Jos koira tekee kotona innokkaasti asioita, mutta treenikentällä se ”lahnailee”, kannattaa aloittaa ihan vaan sillä, että menette kentälle leikkimään, saalistamaan nameja, innostumaan ja ehkä otatte yhden liikkeen jonka koira varmasti osaa tilanteessa kuin tilanteessa; eikä sekään ole välttämätöntä, ainakaan aluksi. Tarkoituksena on siis saada koiralle treenikentästä mukava paikka, jossa sen vireystila on oikeanlainen treeniä ajatellen.

Me ei nyt olla Puten kanssa hetkeen päästy treenaamaan kun minulla on ollut kaikenlaista ylimääräistä tekemistä. Tarkoitus olisi kuitenkin pitkästä aikaa huomenna lähteä käymään treenikentällä, jotta saataisiin taas tuntumaa tekemiseen ja harjoitteluun. En tiedä, saanko ketään mukaan videoimaan treenejä, mutta jos en saa, niin yritän laittaa puhelimen kuvaamaan itsekseen osan treeneistä. En tiedä vielä, mennäänkö yksin vai yhdessä treenailemaan, mutta senpä näkee sitten huomenna. Ehkä saan siitä kirjoitettua jotain blogiin, mutta jos en, niin seuraavaan kertaan!

Mr Patukka: Bullrokkien omistusoikeus

Nämä säännöt ois hyvä näkyvä jokkaisen bullrokkiperheen kotona iha vaa varmuuven vuoksi!

1 Jos pidän siitä, nii se on minun (näin se vaan mennöö)

2. Jos mulla on jottain suussa, nii se on minun (mänölö plänikin kenkät, pleisteissönin ohjain, kaakosiädin, uuvet aarinkolasit: kaikki minun)

3. Jos mulla oli se hetki sitte, nii se on minun (ei pijä mennä siis sorkkimaan niitä omine lupineen)

4. Jos mää voin ottaa sen sulta, nii se on minun (ei pijä olla liian omistushalunen ja silleen)

5. Jos se näättää minun ommaisuudelta, nii se on minun (Nih!)

6. Jos näin sen ensin, nii se on minun (elämä on)

7. Jos sinulla on jottain ja lasket sen käjestäs, nii se on minun (hirmukiva, ku teit täätetyn leivän: hyvältä maistuupi)

8. Jos järsin jottain ja siitä irtoaa palasia, nii ne on minun (vois harkita sitä reklaamatiota, ku silläviisiin palasia irtoopi)

9. Jos se oli joskus sinun, nii yritäppä piästä asian yli, nimittäin se on nytten minun (ei aata kiukutella ja päkättää)

10. Jos se on rikki, saat pitää sen. Tee myös reklamaatio, koska kysseessä on ollunna ittekseen räjähtävä juttu.

Mr Patukka; Räjähtävät asiat kodeissamme

Kyllä mää mieleni niin pahotan, ku lelu räjähtää iha ittekseen!

Mää mainihinki jo aijjemmin ittekseen räjähtelevistä leluloisista. Ei oo kuulkaaten mikkään naarun asia se! Ittekseen räjähtelevistä leluloisista seuroo bullrokille kaaheita raamoja ja turhia syytöksiä. Ette kuule tiijäkkään kuinka ussein meiksukin on chillaillu kaikessa raahassa, pohtinu syntyjä syviä ja sitten: KABOOOOOOOOOOOM! Kaahee pamahus ja leluloisen kappaleita pitkin poikin lattioita ja iha joskus kattookin myöten. Siinä kohtoo on meiksun syrän pamppaillu tuhatta ja sattoo ja ruajatki jääkistynä kaahusta. Siihe syrämen jytkytykseen pittäis suaha siinä kohtoo nitro tahi kakskii! Mutta tiijättekö mikä on iha kaaheinta? Istut lattialla ruajat jääkkänä ja sielu raamojen runtelemana, nii sitte kodinhoitaja saapuu päkättäen ja nuama punottaen paikalle. Ei, kodinhoitaja ei anna suuppoja, hallaile, huolehi ja lohuta, vuan papattaapi siihen malliin, että sylki lentee suusta silläviisiin, että ihan näkköö haittoo. Kehtoopi esittää iha vakavissaan semmosia syytöksiä, että leluloisen räjähys ois meiksun vika?! Mitä ihmettä, meiksun vika muka? Ihan pikkasen jos joskus leluloista suupotan, pompotan, viskon, hallaan ja semmottista, nii miten se leluloisen räjähys vois muka olla meiksun vika? Kysympähä vuan. Kodinhoitajat voittakii nytte asiata pohtia ja miettiä iha uuvemman kerran.

Nytte on käynny semmottinen juttu, että tietooni on kantaatuna tietoa usseista tappauksista, joissa on tapahtuna itekseen räjähtäminen. Yhessä kojissa viaton bullrokki on leppäilly sen aikoo, ku kodinhoitajat ompi olleet töissä. Iha ykskaks on sänky räjähtäny ittekseen! Toisessa paikassa bullrokki on puolestaan pötkötellynnä lattialla, ku ilimeinen rakennusvirhe on aiheuttanu seinän, oven karmien ja lattialistojen räjähtämisen ittekseen! Erräässä kojissa bullrokki on naattina ihanasta vappaapäevästä, ku ruokapöytä, tuolit, olokkarinpöytä, teevee-taso ja matto on räjähtäny iha ittekseen! Ompaha käynynnä semmonenkii juttu, että bullrokki ompi istuna aatossa kaikessa raahassa ja oottana kodinhoitajoo. Eijjoo menny ku hetki ja taas kaahee pammaus ja aaton penkkilöiset, vaihekeppi ja jokunen muukin hilavitkutin on räjähtänä iha ittekseen! Eikö ookki iha kaaheeta? Aatelkaapaa nytte, miten monta raamatisoitunutta bullrokkia mualimasta löytyykään, ku tämmösiä kaaheuksia piäsee tapahtumaan ja vieläpä melekosen ussein!

Ois iha hirmusen tärkeetä, että kodinhoitajat (oli niillä sitte käätöshäiriöitä tahi ei) ymmärtäis, että myö bullrokit ollaan vaan iha viattomia uhreja. Ollaan kuulkaateen viärässä paikassa viärään aikaan ja kärsimys siitä on melekonen. Kodinhoitajien pittäis heti ymmärtää, että nytte on ollunna kysseessä viallinen tuote ja olla onnellisia siitä, että räjähystilanteessa oma rakas bullrokki on selvinnä iliman vyysisiä vammoja. Henkisiä vammojahan tuommottisista tilanteista tulloo ja nekkii pittää kodinhoitajien osata huomioida ja ottoo vakavasti kans.

Kunnes kodinhoitajat tajuaa asian todellisen laidan, pittää meijjän bullrokkien olla tilanteen herroja. Täätyy siis kirjottoo pallautetta ainaskii niile leluvirmoille, joittenka leluloinen on kaikessa vijallisuudessaan räjähtänä ittekseen. Meiksulta onkii lähössä pallautetta ainaskii Mr Tokmannille, Kongin setälle tahi tätille ja…no hirmusen monneen paikkaan kuitennii!

” Iha vaa tässä kuule istuskelin, ku kuulu kaahee pammaus ja se vaan räjähti. Iha ittekseen”

-Patukka-

Perusasento

Tottelevaisuuskoulutuksessa ja -kokeissa kontaktin ohella toinen tärkeä asia on perusasento. Jokainen liike alkaa ja päättyy koiran perusasentoon. Ihanteellinen ja tavoiteltava perusasento on, kun koira istuu ohjaajan vasemman jalan vieressä koskematta häneen, lapa säären kohdalla, rintamasuunta samaan suuntaan ohjaajan kanssa pitäen katkeamattoman kontaktin.

Itse lähden opettamaan perusasentoa niin sanotusti tutittamalla, eli kädellä ja herkulla/lelulla avustamalla. On varmasti muitakin keinoja, mutta itse koen tämän helpoimmaksi tavaksi. Ohjaan siis koiran haluttuun paikkaan istumaan ja palkkaan sen siihen; alussa, jos koira esimerkiksi istuu vinoon siirryn itse sillä tavalla, että asento ja paikka on tasan oikea, mutta melko nopeasti siirryn vaatimaan koiralta itseltään oikeaa asentoa. Joskus, jos näyttää että asento jää toistuvasti vinoksi, olen ottanut avuksi myös seinän, aidan tai muun vastaavan, jonka vieressä olen liikkeen tehnyt saadakseni koiran suoraan asentoon.

Lähdetään kuitenkin nyt liikkeelle siitä, että koira kiinnostuu tarpeeksi ruoasta, jotta sen voi palkata sillä, koska se on omaan makuuni yksinkertaisesti helpoin ja pitää koiran kierrokset (ainakin toivottavasti) tarpeeksi matalalla, että se jaksaa ja pystyy keskittymään tekemiseen, toisin kuin lelun kanssa. Yleensäkin perusasiat pyrin opettamaan ruoan kanssa ja vasta, kun ne alkavat olla kohtuudella hallussa, siirryn leluun tai ”saaliiseen” (joka sekin voi olla ruokaa, jonka koira saa ”saalistaa”).

Ota ruokaa vasempaan käteesi, jotta palkkaat koiran oikeaan asentoon etkä päästä sitä kurkottelemaan eteen oikean kätesi puoleen. Yritä saada koira rintamasuunta samaan suuntaan kanssasi, jotta liike olisi kaikkein helpointa aloittaa. Voit ottaa askelia ja houkutella koiraa viereesi kävelemään tai seisomaan. Kun olet saanut koiran oikeaan suuntaan, siirrä kätesi sen kuonon eteen, mielellään ihan kiinni, jotta se alkaa hamuta ruokaa. Älä anna ruokaa vielä tässä vaiheessa, vaan siirrä kättäsi sillä tavalla, että koira seisoo vieressäsi lapa sääresi kohdalla. Palkkaa se tässä vaiheessa, jotta se huomaa oikean kohdan. Tee muutaman kerran tämä harjoitus, jotta koiraa huomaa, miten haluat sen olevan; jos koira on hoksaavainen, se alkaa tarjota sinulle oikeaa paikkaa nopeasti.

Seuraavaksi otetaan mukaan istuminen. Tee samoin kuin edellä, mutta pyydä koira istumaan, jos se kyseisen käskyn osaa. Jos ei, nosta kättä sillä tavalla ylemmäs ja taaksepäin, että koira joutuu taivuttamaan päätään taaksepäin ja istumaan. Palkkaa koira heti, kun sen pylly koskettaa maata. Tässä vaiheessa on hyvä olla kaveri mukana sanomassa, milloin koira istuu. Toki tämänkin vaiheen voi tehdä yksin, mutta on vaikeampaa häivyttää koiran suuntaan kääntyminen kuin se, että pystyt alusta lähtien olemaan rintamasuunta suoraan eteen, kun koira on sivullasi. Toista tätäkin harjoitusta muutaman kerran ja viimeisen kerran jälkeen voit heittää loput/osan ruoasta koiran eteen, jotta se saa ”saalistaa” sen.

Alussa et tarvitse mukaan vihjesanaa, mutta kun olet saanut koiran sivullesi ja istumaan, voit alkaa käyttää sitä. Se, mikä itsellesi parhaiten sopii, mutta itse käytän perusasentoa pyytäessäni sanaa ”sivu”. Sano vihjesana siinä vaiheessa, kun koira istahtaa ja palkkaa se välittömästi palkkasanan kera tai naksutinta käyttäen. Tässä vaiheessa, jos koira istuu vinoon, niin mene seinän viereen sillä tavalla, että koiralla on jonkin verran tilaa sen vasemmalla puolella, mutta se ei voi istua vinoon vaan joutuu istumaan suorassa sinun ja seinän välissä. Toki, jos koira ”paineistuu” tai ei tykkää olla ahtaissa tiloissa, tämän toteuttaminen vaatii ensinnäkin totuttamista siihen, että molemmin puolin on jotain, tai vaihtoehtoisesti joudutaan tekemään kaikki niin sanotusti vaikeimman kautta.

Kun koira osaa tulla näin helposta kohdasta vierellesi istumaan, voit alkaa opettaa sitä tulemaan sivulle perusasentoon edestäpäin, jolloin koira oppii käyttämään myös takapäätään, kun se joutuu vähän kuin pyörähtämään sivullesi. Liikkeen pitäisi olla sujuva ja nopea, joten kaikille koirille (varsinkaan isoille) se ei välttämättä sovi. Silloin kannattaa opettaa koira kiertämään sivulle takaa, jonka opettamiseen en, ainakaan tällä kertaa, lähde.

Kun koira on edessäsi, voit lähteä opettamaan sille perusasentoon tulemista kaikkein helpoiten ”kiepsauttamalla” koiran takapään vasemman kautta sivullesi. Alussa kannattaa ohjata koira kävelemään sivulle ja istumaan siihen, mutta kun olet tarpeeksi pitkällä, sen pitäisi onnistua juurikin kiepsahtamalla (ja ilman käsiapua). Eli alussa vie namikätesi koiran kuonon eteen ja ”imuta” se puoliympyrän kautta vasemmalle puolellesi oikeaan kohtaan ottamalla vasemmalla jalallasi askeleen taakse, ohjata koiran sen viereen ja ottaa sitten askeleen eteenpäin niin, että jalkasi ovat vierekkäin samalla, kun ohjaat koiran oikeaan kohtaan ”tuttikädelläsi”.

perusasento

Tarkoitus on, että käsiapu (sekä jalan liikuttaminen) häivytetään pikkuhiljaa liikkeestä ja loppupeleissä koira osaa tulla sivulle pelkästä vihjesanasta. Tässä voi joskus mennä aikaa, mutta ole kärsivällinen. Ja muista, että kun siirrytte uusiin paikkoihin harjoittelemaan, koira saattaa ”unohtaa” jo oppimansa ja sitä pitää avustaa. Se on täysin normaalia ja menee kyllä ohi. Uskalla vaikeuttaa harjoitusta, mutta muista myös tarvittaessa helpottaa sitä.

Laitan vähän myöhemmin videon siitä, miten itse lähden asiaa työstämään, niin voitte halutessanne ottaa siitä mallia. Toki, jos itsellänne on jo tapa opettaa koiralle sivulletulo ja se on teille helppo, niin käyttäkää ehdottomasti sitä. Tämä on vain yksi vaihtoehto monista; ja helppo minulle. Youtubesta löytyy jonkin verran videoita ja hakusanalla ”perusasento” tai ”koiran perusasento” Google tarjoaa paljon blogitekstejä, joista voi myös vinkkejä löytää.