HÖMPÖTTELYHAASTE nro. 3

Tietokoneen kamera ei jostain syystä suostunut ottamaan kuin sekunnin mittaisia videoita, eikä puhelimelle ollut paikkaa, joten tämä hömpöttelyhaasteen osio mennään sitten ihan vain kirjoittamalla (ja mahdollisesti Youtubesta löytyvällä demonstraatiovideolla). JATKOSSA HÖMPÖTTELYHAASTE PÄIVITTYY KERRAN VIIKOSSA.

Tämänkertaisena temppuna on kurre, eli niin sanottu oravaistunta. Tarkoitus siis on istua takatassujen varassa, kun etutassut ovat ilmassa. Tavoitteena siis on, että koira käyttää vartaloaan ja syviä lihaksiaan istumiseen.

Lähdetään nyt vaikka liikkeelle siitä, että koira katsoo ylöspäin palkkaa ja palkataan se siitä. Seuraavaksi odotetaan, että se nostaisi toisen tai molemmat tassunsa ylös, mutta jos näyttää että koira ei hoksaa tätä, sitä voi avittaa nostamalla pikkuisen etutassujen välistä ja palkkaamalla välittömästi siitä. Seuraavaksi sitten voidaan houkutella koiraa namin avulla nostamaan etutassut ilmaan ja palkataan se siitä. Ja istumisen kestoa kasvatellaan sitten pikkuhiljaa.

Ensi alkuun, kun tätä temppua harjoitellaan, tärkeää on se, että koiraa palkataan nopeasti ja heti, kun se tekee edes vähän sinne päin. Sitten, kun tietotaito on koiralla hallussa, voidaan vaatia sitä ”kunnollista tekemistä”.

Tässä demonstraatiovideo kurreistumisesta.

HÖMPÖTTELYHAASTE nro. 2

Tämä päivä onkin ollut yllättävän raskas ja kiireinen itselle, joten koirat ovat olleet päivän nauttimassa auringosta tarhassa (eli ovat mörnöttäneet koiratalossa, joka on tarhan yhteydessä).

Päädyinkin nyt jättämään isommat temputtelut välistä, ja pohtimaan sitä, miksi on hyvä myös rauhoittua. Rauhoittumista kuitenkin tarvitaan niin monessa asiassa, että se on hyvä opettelemalla opetella; koiralla kuin koiralla.

Rauhoittuminen voi tapahtua istuen tai maaten, kumpi on itselle ja koiralle luonnollisempi ja mukavampi tapa, ja kumpaa se tarjoaa mieluummin. Esimerkiksi meillä makaaminen ”käskyn alla” ei tule luonnostaan, vaan siinä ollaan koko ajan skarppina, mutta istuminen on sellainen asento, jota tarjotaan vähän väliä. Joten päädyin Puten kohdalla ottamaan odottelu- ja rauhoittumisasennoksi istumisen.

Siinä ei sen kummempia tarvitse tehdä, pyytää koiraa istumaan/makaamaan ja palkkailla sitä siihen asentoon ruoalla silloin kun sen mielentila on toivotunlainen, eli rauhallinen, eikä se ääntele turhia tai liiku paikoiltaan.

Alla Puten ja Rohmun taidonnäyte siitä, mitä on lähes täydellinen rentoutuminen. Vielä, kun tämän mielentilan saisi niille silloin, kun ollaan ihmisten ilmoilla. 😀

WIN_20200326_21_43_41_Pro

Voihan Korona

Nyt, kun Korona-pandemia on vallannut jo lähes koko Suomenkin, niin jokaisella meistä on aikaa hömpötellä koiriemme kanssa temppuja sun toisia.

Voisinkin itse ottaa tavoitteekseni julkaista huomisesta eteenpäin jotain pientä; HÖMPÖTTELYHAASTEen muodossa.

Eli tarkoitus on, että kuvaan teille videota jostakin tempusta, jota me opetellaan/joka me osataan, ja haastan teidätkin opettelemaan saman tempun. 🙂

Meidän edistymistämme tempussa, jos se ei jo hallussa ole, päivitän kyseisen temppupostauksen kommenteissa. Minulla onkin jo pari juttua mielessä, joita lähteä kokeilemaan Puten (ja miksei Rohmu-dreeverinkin) kanssa.

Hengittämisen sietämätön vaikeus ja tokotokotoko

Hei taas tältä lumisesta Kainuusta! Meillä on nyt Puten kanssa ollut treenirintamalla kovin hiljaista viimeiset puoli vuotta, mutta nyt ollaan taas pikkuhiljaa pääsemässä takaisin ”vauhtiin”.

Putte kävi hengitystietutkimuksessa syyskuussa ja siellä selvisi, että sillä on todella pahoja hengitystieongelmia; oltiinhan me kaikki lähipiirissä, kasvattajaa myöden, tiedetty että ongelmia on, mutta ei osattu arvatakaan että ne näin pahoja olisivat. Leikkausaika saatiin lokakuun alkuun ja siihen asti otettiin yhtä rauhallisesti kuin ennenkin.

Leikkauspäivä tuli ja kaikki meni onneksi hyvin. Putelta poistettiin 4 cm (!!!) pehmyttä kitalakea ja avarrettiin sieraimia. 4 cm hengitystä vaikeuttavaa estettä tuon kokoiselle koiralle on ihan älyttömästi, eikä meistä oikein kukaan jaksanut ymmärtää, miten se on voinut olla oireilematta sen enempää. Positiivista oli se, että Puten henkitorvi on käytännössä ns. normaaleissa mitoissa, vaikka se onkin hieman mutkalla.

Toipumisaika meni hienosti, Putte ei tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä kuin kahtena iltana ja jo viikon häkkilevon jälkeen se oli pakko päästää sieltä pois Rohmu-dreeverin kaveriksi ja vain seurailla, että ne malttavat olla kohtuunätisti ja myös levätä. Reilu kaksi viikkoa leikkauksesta oli kontrollikäynti, jossa napsaistiin viimeiset tikit, jotka eivät olleet ehtineet sulaa, pois ja tähystettiin nielu vielä kerran.

Leikkauksen jälkeen Putte on ollut hiljainen. Vielä innostuessaan ja kovasti rasittuessaan se röhisee hieman, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen leikkausta. Lisäksi huomaan sen kykenevän hengittämään nenän kautta siitä, että se pitää kapulaa suussa useampia sekunteja, kun ennen se sylkäisi sen samantien pois. Josta saammekin aasinsillan sopivasti meidän tokoiluhommiin.

Kävimme treenaamassa viime viikolla noin tunnin verran. Otettiin ihan perusjuttuja ja paria sellaista, jota ei kovin montaa kertaa olla kokeiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, seuraamista ja ruutuunlähetystä sekä muutama kapulan pitäminen. Perusasentoa Putte tarjoaa älyttömän hyvin, lähes jatkuvasti ja sitä pitää jo välillä ihan toppuutella, että ei nyt. Luoksetulossa minun itseni täytyy muistaa, kummalla jalalla lähden liikkeelle, että koira tietää jäädä paikoilleen (seuraamisessa lähden vasemmalla, kun koira jää paikoilleen, minun pitää muistaa lähteä oikealla) ja seuraamisessa pitää vähitellen alkaa kasvattaa pituutta ja ottaa mukaan käännöksiä täyskäännökset mukaanluettuna. Ruutuunlähetys taas.. No, ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, että koira menee pitkältäkin matkalta ruutuun eri suunnista ja näin pois päin, mutta ihan vain siksi että siellä on niin sanottu namitargetti.

Nyt, kun Putte ei vieläkään osaa mennä maahan ilman apuja, ollaan otettu tuota ruutua ihan vaan sillä mielellä, että se oikea paikka löytyisi, ja kun namit on käyty syömässä voidaan tulla pois. Kunhan tuo maahanmeno saadaan kuntoon, niin sitten voidaan tehtävää jo vähän vaikeuttaakin. Tosin ruutu liikkeenä tulee vasta tokon avoimessa luokassa, joten meillä ei kiire sinänsä sitä ole opetella. Tykkään vaan ottaa myös noita ylempien luokkienkin liikkeitä aina silloin tällöin mukaan treenaamiseen, koska siitä saa vaihtelua ja on sitten helpompi lähteä niitä työstämään jos/kun tarvitsee.

Tosin en jotenkin jaksa uskoa, että meillä tarvitsee. Tavoitteena kun on saada se yksi tokon alokasluokan startti, tai miksei koulutustunnus TK1 eli kolme ykköstulosta alokasluokasta, mutta tuskinpa sen pidemmälle mennään muutoin kuin hömpöttelymielessä. Varsinkin, kun säännöt taas muuttuvat 1.1.2020. Seuraava kunnon intensiivinen tokotreeni meillä on Jenni Ojalan tokokoulutus 25.12., jota odotan innolla ja jota ennen meidän oikeasti TÄYTYY treenata.

Tämä kirjoitus on kuitenkin hyvä päättää onnistumiseen, kuten kaikki muukin koira-asioissa. Tässä Facebook-ryhmässä heti ensimmäisenä kolme videopätkää, kun treenataan Puten kanssa marraskuun alussa ensimmäistä kertaa hengitystieoperaation jälkeen.

https://www.facebook.com/groups/2342897989267234/

 

Mr Patukan Ystäväkirja: LYYLI

” Kyllä huomoo heti, että Lyyli ompi kaaheen itsevarma ja tietää justiisa eikä melekeen mitä halluupi”

1 Millon oot syntynä? Mä oon kuulemma jonkun Jussin lapsi, vaikka vanhemmat eivät kyllä kumpikaan mitään Jusseja ole. Mutta Mamma sanoo että ihan päivämäärä on kuulemma 21.6.2017

2 Missee päin mualimaa synnyit? Mamma haki mut tänne kotiin jostain Hevosmattilasta tai jostain.

3 Minkä väriset kutrit teitillä on? No siis tietenkin maailman kauneimmat rakkauden väriset eli tietenkin punaset kutrit. Olisin kyllä halunnut värjätä ne esim. vihreäksi mun teinikapinan merkiksi mut Mamma on ihan ilonpilaaja eikä oo suostunut auttamaan. Mutta kyl mä vielä keinot keksin.

4 Kuvvaile hieman luonettas: Mamman ihmisepentu kutsuu mua joksikin monsteriksi, eli olen siis maailman ihanin ja suloisin. Olen myös todella avulias. Autan esimerkiksi remonttihommissa repimällä niitä tapetteja pois seinistä, mut Mamma vaan aina huutaa jotain että ne oli niitä uusia tai jotain. Se on ihan ihmeellinen. Olen myös auttanut mun rakastani Neroa aloittamaan laihdutuskuurin ottamalla kaikki ruoat ja epäterveelliset herkut häneltä pois. Mut siitäkin vaan valitetaan ja sanotaan että ei Neron suusta saisi muka ruokia ottaa, vaikka mä vaan koitan auttaa häntä säilyttämään upeat linjansa.

5 Ruoka on hirmusen hyvvee (kuha muistaa vaanivan selluloosavaaran), nii mikä on teitin lempiruokoo? Entäs lempiherkku? Siis ruoallahan ei ole niin väliä, kunhan se on tarkoitettu Nerolle eikä mulle. Ja herkuistahan parhaita on ne joita ”ei kuulu bulrokin syödä” mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Esimerkiksi lattialle pudonnut kepappi.

6 Mitä kaikkee harrastat? No siis mun päivät täytyy kaikesta mun palvelioiden auttamisesta, kuten remonttihommista, Neron ruokavalion vahtimisesta ja haittaotusten (Mamman lisäsys:joutsenien) häädöstä meidän alueelta sekä joskus kokeilin jotain ”avantouintia” mut se ei oikeen ollu mun juttu.

7 Mualiman paras leluloinen (toivottavasti ei semmottinen ittekseen räjähtelevä!) on? No siis tässä on tää pelottava juttu että mulla on joku zompi koirakaveri. Se on kuulemma joku ”mäyris.” Mut kerran se räjähteli silleen ihan ittekseen niin ku jotkut lelut tuppaa tekee. No sit ku Mamma aamulla kello 6.95 mut julmasti herätti niin se oli jotenkin ihmeesti heränny henkiin ja nyt vaikka mä miten sen tapan niin se aina vaan palaa elävien kirjoihin.

8 Mimmonen mahtaapi olla unelmiesi päevä? No siis Mamma ei mua herättelisi vaan saisin vaan nukkua niin kaua ku mua nukuttaa. Ja sit ku mä haluan johonkin mennä niin mun ei tarttis kävellä vaan noi palveliat ymmärtäis kantaa mut sinne minne mä haluan mennä. Eikä mun tarttis mennä ulos jos en mä halua. Lisäks tietty saisin kaikki herkkuloiset mitä mä haluan suoraan suuhun kannettuna, eikä tarttis tehä mitään ihmeen kevätjuhlaliikkeitä niiden eteen. En mä niitä yleensäkään tee vaikka käskevät, mutta voisivat lakata käskemästä.

9 Kaaheinta maailmassa? Jonkun muun kuin mun olemassa olo huomataan jollain tapaa.

10 Jos oisit kaksjalakanen, nii mikä mahtasit olla ammatiltas? No siis enhän mä mitään röitä tekis. Olisin ehdottomasti kuningatar tai ainakin rinprenssa.

” Voi kamalata, iha kaaheeta! Lyyli ompi joutuna ittekseen räjähtelevien (eli viallisten) asioitten uhriksi! Eikä varppina kodinhoitajat tajjuu, mitten kaaheita raamoja moisesta voipi koittaa!” -Patukka-

-Patukka-

Mr Patukka: Se on syksy nytte

Se on meiksu tiällä (pitkästä aikoo) moro! En oo nytte iha äske joutana tänne tahi teille turisemmaan, ku oon iha pikkase lommaillu, oikona koipireisiä, makkoillu missä ja miten sattuu ja semmottista. Nytte ompi syyskuun ensmäinen päevä, nii voipi sannoo, että se ompi syksy nyt! Kodinhoitajilla alakaa pikkuhiljoo alahuul väpättee, ku pittääpi laittaa kesäkoltut jemmaan ja kaivoo essiin pilkkihualarit, karvalakit ja sen sellaset. Meiksu ei tarvihe mittää syksy tahi talvikolttuloisia, ku pammautan vaan kasvattaa talaviturkin. Sekkii kyllä meinoo olla kodinhoitajille onkelmallinen juttu, ku kiukkuuvat, että meiksu pöllyyttä mukamas iha kaaheesti irtokarvoo ja sitä ompi sitte mukamas joka paekassa. Jos nyt jokunen karva kodinhoitajien ruuvassa, vaatteissa, suussa, nenässä, silimissä, sohovalla, matoilla, sängyssä….ei pittäis olla mikkään onkelma!

Kävin kesällä aika monissa missikisoissa. Pörhistin rintoo Sotkamossa, esittelin täräkän tirakoita pakaroita Tuusulassa, ojentelin koipireittä Mikkelissä, sipsuttelin viehkeesti Kuopijossa, lirttailin tuomarille Kajjaanissa ja tylsistyin Espoossa. Että oon siis olluna reissunpiällä aikasta paljo, ku ylleesä oon vaan aikasta paljo kotosalla ja silleen. Kyllä nuo missikisat ossaakin olla melekosen rankkoja. Pittää jäykistellä, pörhistellä sipsutella ja vaikka mitä. Meinoo kuulkaaten pierulihakset krampata siitä patsastelusta! Sitte suapi varoa ettei aivasta tahi röyhtäse siinä kohtoo, ku tuomarisetä-tahi täti ompi kurkkoomassa meiksun suukkiin. Sitte ku viäntelevät ja kiäntelevät häntee, nii pittää olla tarkkana ettei pymppylöisestä paakaha paakku. Hirmusen paljo siis muistettavvoo ja tehtävöö, että ei pijä lähteä kenenkään sanomaan, että missikisat ompi iha heleppo juttu!

Kävin kuulkaateen kans vinttikoirien kiihytyskisoissa! Meinas vinttikoirat kompastua pitkiin säärilöihisä, ku suavuin paikalle rinta rottingilla ja kilipailuun tarkotetut rintamaliivit piällä! En kehanna sitte radalle mennä näättämään mimmonen vaahti meiksun koipireisistä irtoaa, ku meiksun kiihyttäessä ois saattana juoksuradan nurmi kuoriintua ekalta saalta metriltä poikkeen. Multa ja ruohopaakut ois vaan lentänä ylleisön joukkoon ja iänivallit ois paakkuna siihe malliin, että paikalla olleitten ois pitänä hankkia kuulolaitteet. Tuumailin vuan, että kahotaan sitte joku toinen kerta.

Vaikka oonkin käänynnä aika paljo siellä sun tiällä, nii kyllä täätyy sannoo, että kotosalla ja omilla kylillä se vasta mukavoo ompi. Ja pittäähä se jonku vahtia mitä Kuopijossa tapahtuu, nii en voi iha koko ajan olla menossa jossain. Sannoovat, että savolaiset ompi kieroja, nii on siinä jottain perrää, ku oon huomanna kaapuntipartioinnin yhteyvessä semmosen jutun, että etennii perjantai ja laavantai-iltasin ompi melekosen paljo kieroo väkkee liikenteessä, ku eivät taho pystyä kulukemaan suoraan. Ottaavat kaks askelta etteen, rysäyttäävät välillä pusikkoon ja tulloovat sitte takas tielle, ottaavat kolome askelta tuakse, tekköövät salsaliikkeitä ja koipireidet männööpi hetkeks solomuun ja sitte ottaavat taas kaks askelta etteen. On nuo savolaeset vaan hassuja! Jotta jos täräkän tirakat pakarat ompi kunnia-asia, nii samoin ompi savolaesten kuleskelun turvaaminen!

-Patukka-