Hengittämisen sietämätön vaikeus ja tokotokotoko

Hei taas tältä lumisesta Kainuusta! Meillä on nyt Puten kanssa ollut treenirintamalla kovin hiljaista viimeiset puoli vuotta, mutta nyt ollaan taas pikkuhiljaa pääsemässä takaisin ”vauhtiin”.

Putte kävi hengitystietutkimuksessa syyskuussa ja siellä selvisi, että sillä on todella pahoja hengitystieongelmia; oltiinhan me kaikki lähipiirissä, kasvattajaa myöden, tiedetty että ongelmia on, mutta ei osattu arvatakaan että ne näin pahoja olisivat. Leikkausaika saatiin lokakuun alkuun ja siihen asti otettiin yhtä rauhallisesti kuin ennenkin.

Leikkauspäivä tuli ja kaikki meni onneksi hyvin. Putelta poistettiin 4 cm (!!!) pehmyttä kitalakea ja avarrettiin sieraimia. 4 cm hengitystä vaikeuttavaa estettä tuon kokoiselle koiralle on ihan älyttömästi, eikä meistä oikein kukaan jaksanut ymmärtää, miten se on voinut olla oireilematta sen enempää. Positiivista oli se, että Puten henkitorvi on käytännössä ns. normaaleissa mitoissa, vaikka se onkin hieman mutkalla.

Toipumisaika meni hienosti, Putte ei tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä kuin kahtena iltana ja jo viikon häkkilevon jälkeen se oli pakko päästää sieltä pois Rohmu-dreeverin kaveriksi ja vain seurailla, että ne malttavat olla kohtuunätisti ja myös levätä. Reilu kaksi viikkoa leikkauksesta oli kontrollikäynti, jossa napsaistiin viimeiset tikit, jotka eivät olleet ehtineet sulaa, pois ja tähystettiin nielu vielä kerran.

Leikkauksen jälkeen Putte on ollut hiljainen. Vielä innostuessaan ja kovasti rasittuessaan se röhisee hieman, mutta ei läheskään niin paljon kuin ennen leikkausta. Lisäksi huomaan sen kykenevän hengittämään nenän kautta siitä, että se pitää kapulaa suussa useampia sekunteja, kun ennen se sylkäisi sen samantien pois. Josta saammekin aasinsillan sopivasti meidän tokoiluhommiin.

Kävimme treenaamassa viime viikolla noin tunnin verran. Otettiin ihan perusjuttuja ja paria sellaista, jota ei kovin montaa kertaa olla kokeiltu. Perusasentoa, luoksetuloa, seuraamista ja ruutuunlähetystä sekä muutama kapulan pitäminen. Perusasentoa Putte tarjoaa älyttömän hyvin, lähes jatkuvasti ja sitä pitää jo välillä ihan toppuutella, että ei nyt. Luoksetulossa minun itseni täytyy muistaa, kummalla jalalla lähden liikkeelle, että koira tietää jäädä paikoilleen (seuraamisessa lähden vasemmalla, kun koira jää paikoilleen, minun pitää muistaa lähteä oikealla) ja seuraamisessa pitää vähitellen alkaa kasvattaa pituutta ja ottaa mukaan käännöksiä täyskäännökset mukaanluettuna. Ruutuunlähetys taas.. No, ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, että koira menee pitkältäkin matkalta ruutuun eri suunnista ja näin pois päin, mutta ihan vain siksi että siellä on niin sanottu namitargetti.

Nyt, kun Putte ei vieläkään osaa mennä maahan ilman apuja, ollaan otettu tuota ruutua ihan vaan sillä mielellä, että se oikea paikka löytyisi, ja kun namit on käyty syömässä voidaan tulla pois. Kunhan tuo maahanmeno saadaan kuntoon, niin sitten voidaan tehtävää jo vähän vaikeuttaakin. Tosin ruutu liikkeenä tulee vasta tokon avoimessa luokassa, joten meillä ei kiire sinänsä sitä ole opetella. Tykkään vaan ottaa myös noita ylempien luokkienkin liikkeitä aina silloin tällöin mukaan treenaamiseen, koska siitä saa vaihtelua ja on sitten helpompi lähteä niitä työstämään jos/kun tarvitsee.

Tosin en jotenkin jaksa uskoa, että meillä tarvitsee. Tavoitteena kun on saada se yksi tokon alokasluokan startti, tai miksei koulutustunnus TK1 eli kolme ykköstulosta alokasluokasta, mutta tuskinpa sen pidemmälle mennään muutoin kuin hömpöttelymielessä. Varsinkin, kun säännöt taas muuttuvat 1.1.2020. Seuraava kunnon intensiivinen tokotreeni meillä on Jenni Ojalan tokokoulutus 25.12., jota odotan innolla ja jota ennen meidän oikeasti TÄYTYY treenata.

Tämä kirjoitus on kuitenkin hyvä päättää onnistumiseen, kuten kaikki muukin koira-asioissa. Tässä Facebook-ryhmässä heti ensimmäisenä kolme videopätkää, kun treenataan Puten kanssa marraskuun alussa ensimmäistä kertaa hengitystieoperaation jälkeen.

https://www.facebook.com/groups/2342897989267234/

 

Mr Patukan Ystäväkirja: LYYLI

” Kyllä huomoo heti, että Lyyli ompi kaaheen itsevarma ja tietää justiisa eikä melekeen mitä halluupi”

1 Millon oot syntynä? Mä oon kuulemma jonkun Jussin lapsi, vaikka vanhemmat eivät kyllä kumpikaan mitään Jusseja ole. Mutta Mamma sanoo että ihan päivämäärä on kuulemma 21.6.2017

2 Missee päin mualimaa synnyit? Mamma haki mut tänne kotiin jostain Hevosmattilasta tai jostain.

3 Minkä väriset kutrit teitillä on? No siis tietenkin maailman kauneimmat rakkauden väriset eli tietenkin punaset kutrit. Olisin kyllä halunnut värjätä ne esim. vihreäksi mun teinikapinan merkiksi mut Mamma on ihan ilonpilaaja eikä oo suostunut auttamaan. Mutta kyl mä vielä keinot keksin.

4 Kuvvaile hieman luonettas: Mamman ihmisepentu kutsuu mua joksikin monsteriksi, eli olen siis maailman ihanin ja suloisin. Olen myös todella avulias. Autan esimerkiksi remonttihommissa repimällä niitä tapetteja pois seinistä, mut Mamma vaan aina huutaa jotain että ne oli niitä uusia tai jotain. Se on ihan ihmeellinen. Olen myös auttanut mun rakastani Neroa aloittamaan laihdutuskuurin ottamalla kaikki ruoat ja epäterveelliset herkut häneltä pois. Mut siitäkin vaan valitetaan ja sanotaan että ei Neron suusta saisi muka ruokia ottaa, vaikka mä vaan koitan auttaa häntä säilyttämään upeat linjansa.

5 Ruoka on hirmusen hyvvee (kuha muistaa vaanivan selluloosavaaran), nii mikä on teitin lempiruokoo? Entäs lempiherkku? Siis ruoallahan ei ole niin väliä, kunhan se on tarkoitettu Nerolle eikä mulle. Ja herkuistahan parhaita on ne joita ”ei kuulu bulrokin syödä” mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Esimerkiksi lattialle pudonnut kepappi.

6 Mitä kaikkee harrastat? No siis mun päivät täytyy kaikesta mun palvelioiden auttamisesta, kuten remonttihommista, Neron ruokavalion vahtimisesta ja haittaotusten (Mamman lisäsys:joutsenien) häädöstä meidän alueelta sekä joskus kokeilin jotain ”avantouintia” mut se ei oikeen ollu mun juttu.

7 Mualiman paras leluloinen (toivottavasti ei semmottinen ittekseen räjähtelevä!) on? No siis tässä on tää pelottava juttu että mulla on joku zompi koirakaveri. Se on kuulemma joku ”mäyris.” Mut kerran se räjähteli silleen ihan ittekseen niin ku jotkut lelut tuppaa tekee. No sit ku Mamma aamulla kello 6.95 mut julmasti herätti niin se oli jotenkin ihmeesti heränny henkiin ja nyt vaikka mä miten sen tapan niin se aina vaan palaa elävien kirjoihin.

8 Mimmonen mahtaapi olla unelmiesi päevä? No siis Mamma ei mua herättelisi vaan saisin vaan nukkua niin kaua ku mua nukuttaa. Ja sit ku mä haluan johonkin mennä niin mun ei tarttis kävellä vaan noi palveliat ymmärtäis kantaa mut sinne minne mä haluan mennä. Eikä mun tarttis mennä ulos jos en mä halua. Lisäks tietty saisin kaikki herkkuloiset mitä mä haluan suoraan suuhun kannettuna, eikä tarttis tehä mitään ihmeen kevätjuhlaliikkeitä niiden eteen. En mä niitä yleensäkään tee vaikka käskevät, mutta voisivat lakata käskemästä.

9 Kaaheinta maailmassa? Jonkun muun kuin mun olemassa olo huomataan jollain tapaa.

10 Jos oisit kaksjalakanen, nii mikä mahtasit olla ammatiltas? No siis enhän mä mitään röitä tekis. Olisin ehdottomasti kuningatar tai ainakin rinprenssa.

” Voi kamalata, iha kaaheeta! Lyyli ompi joutuna ittekseen räjähtelevien (eli viallisten) asioitten uhriksi! Eikä varppina kodinhoitajat tajjuu, mitten kaaheita raamoja moisesta voipi koittaa!” -Patukka-

-Patukka-

Mr Patukka: Se on syksy nytte

Se on meiksu tiällä (pitkästä aikoo) moro! En oo nytte iha äske joutana tänne tahi teille turisemmaan, ku oon iha pikkase lommaillu, oikona koipireisiä, makkoillu missä ja miten sattuu ja semmottista. Nytte ompi syyskuun ensmäinen päevä, nii voipi sannoo, että se ompi syksy nyt! Kodinhoitajilla alakaa pikkuhiljoo alahuul väpättee, ku pittääpi laittaa kesäkoltut jemmaan ja kaivoo essiin pilkkihualarit, karvalakit ja sen sellaset. Meiksu ei tarvihe mittää syksy tahi talvikolttuloisia, ku pammautan vaan kasvattaa talaviturkin. Sekkii kyllä meinoo olla kodinhoitajille onkelmallinen juttu, ku kiukkuuvat, että meiksu pöllyyttä mukamas iha kaaheesti irtokarvoo ja sitä ompi sitte mukamas joka paekassa. Jos nyt jokunen karva kodinhoitajien ruuvassa, vaatteissa, suussa, nenässä, silimissä, sohovalla, matoilla, sängyssä….ei pittäis olla mikkään onkelma!

Kävin kesällä aika monissa missikisoissa. Pörhistin rintoo Sotkamossa, esittelin täräkän tirakoita pakaroita Tuusulassa, ojentelin koipireittä Mikkelissä, sipsuttelin viehkeesti Kuopijossa, lirttailin tuomarille Kajjaanissa ja tylsistyin Espoossa. Että oon siis olluna reissunpiällä aikasta paljo, ku ylleesä oon vaan aikasta paljo kotosalla ja silleen. Kyllä nuo missikisat ossaakin olla melekosen rankkoja. Pittää jäykistellä, pörhistellä sipsutella ja vaikka mitä. Meinoo kuulkaaten pierulihakset krampata siitä patsastelusta! Sitte suapi varoa ettei aivasta tahi röyhtäse siinä kohtoo, ku tuomarisetä-tahi täti ompi kurkkoomassa meiksun suukkiin. Sitte ku viäntelevät ja kiäntelevät häntee, nii pittää olla tarkkana ettei pymppylöisestä paakaha paakku. Hirmusen paljo siis muistettavvoo ja tehtävöö, että ei pijä lähteä kenenkään sanomaan, että missikisat ompi iha heleppo juttu!

Kävin kuulkaateen kans vinttikoirien kiihytyskisoissa! Meinas vinttikoirat kompastua pitkiin säärilöihisä, ku suavuin paikalle rinta rottingilla ja kilipailuun tarkotetut rintamaliivit piällä! En kehanna sitte radalle mennä näättämään mimmonen vaahti meiksun koipireisistä irtoaa, ku meiksun kiihyttäessä ois saattana juoksuradan nurmi kuoriintua ekalta saalta metriltä poikkeen. Multa ja ruohopaakut ois vaan lentänä ylleisön joukkoon ja iänivallit ois paakkuna siihe malliin, että paikalla olleitten ois pitänä hankkia kuulolaitteet. Tuumailin vuan, että kahotaan sitte joku toinen kerta.

Vaikka oonkin käänynnä aika paljo siellä sun tiällä, nii kyllä täätyy sannoo, että kotosalla ja omilla kylillä se vasta mukavoo ompi. Ja pittäähä se jonku vahtia mitä Kuopijossa tapahtuu, nii en voi iha koko ajan olla menossa jossain. Sannoovat, että savolaiset ompi kieroja, nii on siinä jottain perrää, ku oon huomanna kaapuntipartioinnin yhteyvessä semmosen jutun, että etennii perjantai ja laavantai-iltasin ompi melekosen paljo kieroo väkkee liikenteessä, ku eivät taho pystyä kulukemaan suoraan. Ottaavat kaks askelta etteen, rysäyttäävät välillä pusikkoon ja tulloovat sitte takas tielle, ottaavat kolome askelta tuakse, tekköövät salsaliikkeitä ja koipireidet männööpi hetkeks solomuun ja sitte ottaavat taas kaks askelta etteen. On nuo savolaeset vaan hassuja! Jotta jos täräkän tirakat pakarat ompi kunnia-asia, nii samoin ompi savolaesten kuleskelun turvaaminen!

-Patukka-

Mr Patukan Ystäväkirja: UGI

” Ugi ompi tehny hyvän työn ja poimina maasta keppilöisen, johon kodinhoitajat ois voinunna kompastua ja katkasta koipireitesä” -Patukka-

1.Millon oot syntynä? Mie olen syntynyt ystävänpäivänä vuonna 2017, elikkä 14.2.2017 Joten tällä hetkellä olen sellanen teini-iän juurikin ohittanut, pikkuhilijaa aikuistuva bulldoggipoijka.

2.Missee päin mualimaa synnyit? Olen syntynyt täällä susirajalla, Itä-Suomessa, Joensuun kaupungissa kolmen pennun pesueeseen. Elikkä ollaan Patukka tässä likekkäin, ”savonmua” kun on tuossa ihan naapuri pitäjänä. Oon semmonen itä-suomalais – englantilainen tekele. Mutta niinhän sie tiiätkin kun ollaan niitä ”velipuolikuita”.

3.Minkä väriset kutrit teitillä on? Hirvveen kommee punanen turkki, pikkusen valakosta naamassa ja musta maski.

4.Kuvvaile hieman luonettas: Vilkas ja kekseliäs poijkakoira, semmonen pilikettä silmäkulmassa -kaveri. Keksin aina jotain ”koiruuksia”, jallitan ihmis ukkia aina kun mahollista, kiusaan ja keppostelen. Sanovat, että oon aika raju kaveri, iso, vahva ja vauhikas. Toisaalta oon semmonen mammanpoika kuulemma. Vähän pitää aina kysellä tuon ihmisemännän perään ja vahtia sen kulkemisia. Nyt olen kyllä pikkuhiljaa jo hoksannut, että voipi rauhoittuakin. Aina ei tarvi painella ihan satasella menemään.

5.Ruoka on hirmusen hyvvee (kuha muistaa vaanivan selluloosavaaran), nii mikä on teitin lempiruokoo? Entäs lempiherkku? Ruoka on superhyvvää. En millään malta odottaa, koska tarjoilu on aina niin hemmetin hidasta. Kaikki temput kerkiän esittää, itkeä ja parkuakin että saisin sitä evästä nopeammin. Syön sellasta monipuolista raakaruokaravintoa, sillä pyssyy muuten Patukka pakarat kunnossa eikä tule sitä selluloossoo niin heleposti (vink, vink). Sellanen monipuolinen liha-annos tykötarpeineen ja kasvislisukkeineen uppoaa aina takuuvarmasti. Herkkua on monenlaista, en ole niin ronkeli. Mutta näin kesäaikaan mummolassa on sellanen kesäkukka, jonka eteen olen valmis tekemään vaikka minkälaisia akrobaattitemppuja, että saisin vaan vaikka vähän napattua siitä sitä lehden kulumaa. Yksi super herkku on parsakaali, aijai sitä voisin syödä vaikka kuinka ja paljon. Kerran oltiinkin Piipan kanssa tilanteen tasalla ja saatiin napattua kauppakassista sellaset isot kukka- ja parsakaalit. Olihan siinä herkkua kerrakseen.

6.Mitä kaikkee harrastat? Jonkun verran kiertelen suomen maata ja matkustelen noitten sisaruksien kanssa noissa kommeuskilpailussa. Siellähän me aina Patukka nähhäänkin ja vähän pörhistellään, pingotellaan pakaroita tuomarin edessä. Vapaa-aikaan kuuluu kaikenlainen puuhastelu ja ulkoilu. Käydään paljon revittelemässä soramontuilla koirakavereitten kanssa. Mikä sen parempaa kun pääsee juoksemaan kilipaa, remuamaan kavereiden kanssa, välillä voi vähän räpiköidä kuralätäkössä ja kannella keppejä. Se on sitä oikiaa bulldogin elämää. Mutta kaikki, missä saa olla vaan mukana kuuluu kyllä toimenkuvaan. Kaikki puuhastelu, mukana olo, häiriköinti ja hommien hankaloittaminen on kyllä mainiota ajanvietettä. Henkiökunta kylläkin sanoi, että harrastuksiin kuuluu ”mankuminen”, tiiä sitten mitä ne sillä tarkalleen ottaen tarkottaavat. Lie vihjailua siitä, kun olen aika vaativainen tuon huomion ja perustoimintojen suhteen. Pyydän ponnekkaasti ulos, vähän itkeskelen kun tarviin rapsutteluja ja huomioo, ruoka-ajastakin muistan muistutella.

7.Mualiman paras leluloinen (toivottavasti ei semmottinen ittekseen räjähtelevä!) on? Meilläkin on sattunut muutamia sellasia ittekseen räjähtäviä, on siinä sitten selitteleminen henkilökunnalle että ihan hengenvaarassa meinattiin Piipan kanssa olla kun tuollain vaan atomeiksi poksahti. Lateksiporsaat on niitä suosikkejani. Voi sitä riemua ja ilon määrää kun joku possuista aina löytyy jostain jemmasta (niitä on siis kokonainen yhdyskunta niitä possuja minulla). Siinä ei meinaa röhkinnälle tulla loppua, tai no tullee kun ”vingutan” sitä niin kovasti että se röhkypilli mennee sieltä sisältä rikki. Hirveesti tykkäisin sellasista kaikista pienistä vinkuleluista, mutta voitko kuvitella, eivät ennää anna niitä minulle leikittäväksi. Niinkin mitättömän asian takia ne on pannassa, kun sattui sellanen sattumusten summa että vinkuva pallo lipsahti mahhaan kokonaisena. Siinä olikin viime joulukuussa kuule henkilökunnalla hermo pinkiällä. Loppujen lopuksia onni onnettomuuvessa ja oksensin sen sitten viiden maksalaatikko rasiallisen jälkeen, jonkun piikinkin ne siellä elläinlääkärissä pakaraan tuikkasi, se kuulemma edes auttoi sitä pallon ulostuloa.

8.Mimmonen mahtaapi olla unelmiesi päevä? Hirmusesti kaikenlaista touhua ja puuhastelua. Makosaa ruokaa siinä sivussa, herkkuja, rapsutuksia ja huomion osotuksia. Kavereitakin siinä vois sivussa vähän nuttuuttaa ja ottaa makosat päikkärit sohvalla. Siitäpä se saattaisi aika mukava päivä jo rakentua.

9.Kaaheinta maailmassa? Pahimpia asioita on jos tuo emäntä katoaa, sen perään pitää sitten parkua. Sitten meillä on kotona sellanen kauhistus, masiina, jossa on letku ja se pittää hirveää ääntä. Sitten se tuo henkilökunta sillä hussii lattian pinnassa ees taas. Sitä pittää ihan välillä kaiken varmuuden välttämiseksi mennä sohvan taakse piiloon.

10.Jos oisit kaksjalakanen, nii mikä mahtasit olla ammatiltas? Oisin Apupoika-Antero, sekatyömies, kaiken hoitava hanslankari joka tekkee vaikkei ossaiskaan.

-Patukka-

Mr Patukan Ystäväkirja: UUNO

” Kahtokeepa, ku Uuno ompi ylypeenä pallon ja reenattujen pakaroittesa kanssa. Niin sitä pittää!” -Patukka-

Millon oot syntynä? Synnyin lokakuun 10. päivä armon vuonna 2017 kuuden muun sisaruksen kanssa.

Missee päin mualimaa synnyit? Pohojos-Savossa Karttulassa

Minkä väriset kutrit teitillä on? Ne on semmoset fawnit valkosin merkein. Ja sitte mulla on sellaset siistit mustat kajalit silmissä.

Kuvvaile hieman luonnettas: Villi, vappaa ja huoleton luonnonlapsi. Kuulemma mun oikia nimi BaB Revolution soppii mulle oikein hyvin. Mulla ei kuulemma oo itsesuojeluvaistoa olleskaan ja oon aina valmis (suoraan) toimintaan. Mutta tykkään kyllä sitte vastapainoksi lullutella kainalossa ja olla oikia pusupoika.

Ruoka on hirmusen hyvvee (kuha muistaa vaanivan selluloosavaaran), nii mikä on teitin lempiruokoo? Entäs lempiherkku? Mulle käy kaikki, ihan kaikki ruoka. Kana on ehkä parasta. Oon kyllä aina apukokkina ihan maistiaispalkalla, täytyyhän jonku sitä ihmistenki ruuan laatua tarkkailla. Erityisherkkuja on kurkku ja turkkilainen jugurtti.

Mitä kaikkee harrastat? Kaikista eniten juoksemista ja palloilua ja frisbeen peluuta. Lintujen tarkkailua ja jahtaamista harrastan kans. Välillä katon sivistyksen vuoksi telkkarista Avaraa luontoa ja Yliopistollista eläinsairaalaa, ne herättää mussa tunteita.

Mualiman paras leluloinen (toivottavasti ei semmottinen ittekseen räjähtelevä!) on? Pallo! Pallo! Pallo! Missämissämissä?!?!?! Mulle heti kaikki maailman pallot!

Mimmonen mahtaapi olla unelmiesi päevä? Semmonen kun saa olla koko päivän mun ihmisten kans, ne on mulle ihan supertärkeitä ja sitte yhessä leikitään pallolla ja syyään jotaki hyvvää. Oon tällain aika vaatimaton kaveri.

Kaaheinta maailmassa? Pitkät automatkat on inhottavia, ne hermostuttaa mua. Ei kai sitä muuta kamalaa maailmassa oo… No ehkä kynsienleikkuu on vähän ikävä asia.

Jos oisit kaksjalakanen, nii mikä mahtasit olla ammatiltas? Varmaan joku extreme-urheilija tai pikajuoksija

-Patukka-

Mr Patukan Ystäväkirja: URSULA

” Ursula voipi tulla iha millo tahasa tekemään tarkastuksia meiksun luokse” -Patukka-

1 Millon oot syntynä? Syntyny oon 15.6.2015

2 Missee päin mualimaa synnyit? Synnyin Helsingissä

3 Minkä väriset kutrit teitillä on? Kuontalo on punasenruskee josson vähä blondii

4 Kuvvaile hieman luonettas: Se oon mää, mä ja mää itte. Mustasukkanen ihmismammast ko mikä. Ja välil ketuttaa ihan kaikki jolloin vedän korkkarit jalkaan ja leikin kuningaskunnan prinsessa-johtajaa. Mut oon äärettömän kiltti muuten ja rakastan kaikkia. Ja tottelevainenki noin bulliks

5 Ruoka on hirmusen hyvvee (kuha muistaa vaanivan selluloosavaaran), nii mikä on teitin lempiruokoo? Entäs lempiherkku? Oon kaikkiruokanen mut mamman tekemä hetnekeitto saa kuolan valumaan ja sitä söisin elääkseni mut se ei oo kuulema bullan ruokaa niin saan vaa maistaa. Paras herkku on kuivattu lampaan maha

6 Mitä kaikkee harrastat? Tottista, pyöräilyä, nukkumista, ihmisten hakuu mettästä, tiluksien vahtimista, jalkapalloa. Mainitsinko jo nukkumisen..?

7 Mualiman paras leluloinen (toivottavasti ei semmottinen ittekseen räjähtelevä!) on? Jalkapallo

8 Mimmonen mahtaapi olla unelmiesi päevä? Unelmien päivä alkais nukkumisel pitkään. Sit kunnon aamupala. Sit mentäs autoajelulle jonnekki koirakaverien luo leikkii. Ja autolla kotiin päikkäreille. Sit iltalenkil törmättäs naapurin poikaranskikseen (se on ihastunu muhun mut se o vasta 1vee kakara..) Mut se osaa leikkii bulldoggii ni tykkään siit. Nii ja sit kunnon iltapala (kalkkunaa ja vasikkaa) ja mamman syliin nukahtaminen soffalla. Tykkäisin.

9 Kaaheinta maailmassa? Kun olin 6kk, joku räjäytti ydinpommin taivaalle mun vieres ja säikähdin ihan kamalasti. Mamma joutunu tekee paljon hommia mun kanssa et en pelkäis enää kovia ääniä, ja oonki tosi rohkee. Mut joskus joku kova ääni pääsee yllättää ni se o ihan kamalaa

10 Jos oisit kaksjalakanen, nii mikä mahtasit olla ammatiltas? Tarkastaja! Kaikessa pitää olla mukana ja nenä kiinni tarkastamassa et hommat hoitunu kunnolla. Rakastan tarkastamista

-Patukka-

Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksen pääerikoisnäyttely; Houkutuksia täynnä

Espoon Pirttimäessä 24.8 järjestettävä Englanninbulldoggien erikoisnäyttely on viljelty houkutuksilla. Paikalle saapuneilla bulldogeilla on mahdollisuus osallistua ensimmäistä kertaa järjestettävään, leikkimieliseen Houkutusten highway- kilpailuun.

Houkutusten highway on nimensä mukaisesti rata, joka pitää sisällään erilaisia houkutuksia, jotka saattavat tottelevaisia bulldoggejamme houkuttaa. Herkut, lelut ja muut kutkuttavan ihanat asiat saattavat horjuttaa radalle lähteneen osallistujan keskittymistä. Nauruhermoja koetteleva ja päivän nopein suoritus palkitaan. Kisan erikoissponsorina toimii Mr Patukka.

Mikäli viralliseen näyttelykehään tai kotikoira luokkaan osallistuminen ei kiinnosta, on Houkutusten highway loistava vaihtoehto! Osallistuminen on ilmaista ja varaathan mukaan koirasi rekisteri- ja rokotustodistukset.

Merkitse siis päivä jo kalenteriin ja tule nauttimaan englanninbulldoggien täyteisestä päivästä!